Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi.

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina.

Tällaista kuuluu.


2 kommenttia:

Kika kirjoitti...

Silloin perjantaina, kun olit lääkärillä, isä tuli tänne meille ja viittasi sinulla olevan jotain, mutta hienotunteisena ihmisenä ei juurikaan muuta. Hän mietti matkan mahdollista peruuntumista. Minä olin hyvin vaikuttunut hänen elämää nähneen miehen asenteestaan. Hän viittasi, joskin huolen häiväiyksin, että saattaa olla vakavasta asiasta kysymys. Ei jossittelua, ei voihketta, pelkkä rauhallista luottamusta Jumalaan. Rakas Hessu-veli, minusta nämä tilanteet, joista ei voi edeltä tietää mihin suuntaan vievät, ovat niitä kaislakoriin laskeutumisia....

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Kikakulta sanoistasi. Tuo kaislakoriin laskeutuminen on hyvä vertaus.