Lihasten surkastuminen voi johtua myös lihasatrofiasta, joka on perinnöllinen sairaus.
Näin minä horjun honteloilla säärilläni ja vähän kuin opettelen uudelleen kävelemään. Olen aikoinaan pyöräillyt paljon ja kävellytkin jonkin verran. Kaikki treenaus on kadonnut tuhkana tuuleen? Ei ihan, koska lihakset palautuvat harjoittamalla nopeammin alkuperäiseen kokoonsa kuin niiden kasvaminen on alun perin kestänyt.
En huomaa silmämääräisesti käsivarsieni surkastuneen. Maatessa jalat ovat levossa, mutta käsiä kuitenkin käytetään. Normaalia vähäisempää sekin lienee. Jotain asiasta saattaa kertoa se, että minulla on vaikeuksia saada tiukkoja purkin kansia auki. Vaimoltakin välillä pyydän apua. Kai pitää treenata kämmen- ja sormilihaksiakin.
Kuntoharjoittelu ja erityisesti lihaskuntoharjoittelu edistävät syövästä toipumista. Eipä auta kuin aloitella treenaus. Pieni käveleminen, kevyiden punttien nostelu, kevyt kuntopyöräily ja sen sellainen varmaan riittävät alkuun enkä muuhun pystyisikään.
Nostelin eilen jalkojani sata kertaa. Päivän vähäisen kävelyponnistuksen lisänä sekin tuntui jaloissa.
On havahduttavaa, että 30 prosenttia syöpäkuolemista johtuu lihasten surkastumisesta (cachexia).
Koska olen ikämies, osa lihasteni surkastumisesta menee sarkopenian piikkiin. Iän karttuessa lihasmassa vain kutistuu.
Kun hoidot loppuvat, tukka alkaa kasvaa. Minun pitää sitten päättää, jatkanko kaljukampauksen kanssa vai annanko tukan kasvaa. Tukan puolesta puhuu se, että kun käytin uniapnealaitettani viime yönä, sen snorkkelin remmit hiostivat kaljulla iholla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti