Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 24. heinäkuuta 2014

Parkkihuolia, osa-aikaeläkkeestä, risteilyä

Yritin saada talomme vieressä olevan pienen asfaltoidun tilan parkkikäyttöömme tilapäisesti, koska käveleminen on taas työlästä. Taloyhtiön puheenjohtaja suostui heti ja kehotti pyytämään isännöitsijältä lupalapun laitettavaksi autoon näkyviin. Isännöitsijäkin suhtautui myönteisesti asiaan. Selvitteli sitä sitten ja oli ilmeisesti parkeerausta valvovaan Q Parkiin yhteydessä. Sitten ilmoitti, että pitäisi saada poliisilta invaliditeettiin perustuva lupa asiaan ja että parkkitilasta pitää olla oliko 6 vai 8 metriä matkaa taloon, mitä tässä ei ole. Siihen kaatui se idea.

Onneksi talossa asuu ymmärtäväisiä naapureita ja meillä Facebookissa oma sivu. Vaimo sai sitä kautta lupauksia käyttää heidän parkkiruutujaan, kun ovat matkoilla.  

Muistan maanantaita todella lämmöllä, kun saimme yllätysvieraita Amerikasta. Ystävämme viihtyivät meillä pitkään ja oli mukava jutella pitkästä aikaa. Olemme käyneet heillä viimeksi 30 vuotta sitten, mutta toki tavanneet Suomessa tässä välillä. Oli mukava seurustella ja kokea vanhojen ystävien välistä rakkautta. 

Vointi on aika hyvä, vaikkakin nukuttaa. Tottuukohan keho jotenkin näihin mömmöihin, kun oireet tuntuvat tulevan aika hitaasti?

Minulle on Facebook -keskustelussa suositeltu osa-aikaeläkettä, koska arvellaan stressinkin aiheuttavan syöpää ja opettajan ammattini on todella stressaava. Hakemuksen käsittely kestää puoli vuotta joten asiaa pitää todella jo tutkia, jos aikoo ensi kesänä jäädä sellaiselle.

Kävimme eilen sightseeing -risteilyllä Helsingin vesillä. Reitti kulki itäsuunnalla Laajasalon ja Jollaksen ympäri. Oli todella kuuma, kun odottelimme veneen lähtöä. Mietin kestääkö pääni kuumuutta. Sain vaimolta huivin pääni sivujen suojaksi ja pärjäsin, kun liikkeellä ollessa ei pienen viiman vuoksi tuntunut niin kuumalta. Selostuksista opin senkin, että Santahaminassa on kaksi viikinkien aikaista kumpuhautaa. Ovat aikanaan näilläkin saarilla vaikuttaneet. Ajoimme tutusta paikasta eli Villa Salmelan ohi Villinginsalmesta. Jaksoin ihmeen hyvin, mutta puolentoista tunnin reissun jälkeen kyllä väsytti. On meillä hienoa saaristoa tässä lähettyvillä. Kunnioitan sitä, että kaupungin isät ja äidit ovat pitäneet Villingin ja Vartiosaaren niin tyhjillään, vaikka massimiehiä olisi varmasti jonossa ostamassa rannat tonteikseen.

Iltapäivisin saatan ottaa jäätelön välipalaksi ja juoda alkoholitonta Finkbräu -olutta saadakseni nestettä. Makueron loiventamiseksi saatan ottaa palan aladobia välissä. No, on se aladobin makukin aika kaukana jäätelöstä.

6 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Lummuusia , onko tuttu sana aladobille?

Heikki Honkala kirjoitti...

No eipä todellakaan.

Johanna kirjoitti...

Isäni käyttää sitä sanaa mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä suomalaiset noudattavat sääntöjä tarkasti; pieni jousto saisi asiat sujumaan vaivattomammin,eikä se haittaisi ketään. Meillä TK sijaitsee mäen päällä ja viimeisen laajennuksen yhteydessä parkkipaikat siirrettiin mäen alle. Oven vieressä on kaksi taksipaikkaa ja yksi invapaikka. Jaakko käy joka 2. päivä TK:saa, voisi kulkea 1,5 km matkan omalla autolla jos saisi parkkeerata oven lähelle. Mutta se ei käy, kun tila on niin ahdas ja kulkuväylät huolto ajoneuvoille oltava vapaana. Mäkeä Jaska ei jaksa kiivetä.Nyt sitten turvaudutaan taksiin tai minun kuljetusapuun.Jaakko ei sitten jaksanut nakata kylmää kiveä veteen, joten uimavedetkään ei enää vilvoita.... Hyvää vointia! Riitta.

Heikki Honkala kirjoitti...

Onkohan tuttu kenellekään muulle lukijalle?

Heikki Honkala kirjoitti...

Ei kuulosta kovin fiksulta parkkiuudistukselta. Ei tainnut tulla asiakkaiden osa mieleen. Kiitos Jaakolle, että jätti kivet nakkelematta. Jaksamista teille molemmille!