Oireita, ahnetta kävelyä, kakeksia, venetohtori Vaherjoki

Minulla on ollut aika vähän oireita viime viikolla saamani kuudennen sytostaattiannoksen jälkeen. Veriarvot ovat ilmeisesti siedettävät. En hengästy aivan pienestä ja olen muutoinkin aika pirteä.

Silmät kuitenkin oireilevat. On kuin niissä olisi jatkuvasti jotakin läpinäkyvää salvaa. Rähmivät. Laitan joka päivä silmätippoja, mutta en ole varma, onko siitä apua. Keskustelin asiasta taannoin hoitavan lääkärin kanssa. Hän tuntui olevan pahoillaan asiasta eikä tuntunut olevan varmaa, että vaiva poistuu hoitojen päätyttyä.

Minulla on myös vaivoja ristiselässä. Johtunee kuukausien lojumisesta. Panadol Fortekaan ei oikein pure. Tuntuvat sekä istuessa että maatessa. Toivottavasti nämä oireet poistuvat, kun sängyssä asuminen vähenee.

Kävin verikokeessa Herttoniemen sairaalassa. Ensi viikon alussa on seuraava. Näillä varmistetaan, että pystyn ottamaan vastaan viimeiset sytostaatit ensi keskiviikkona ja torstaina. Tarkoitukseni oli mennä verikokeeseen erään matkalaisen autolla, joka seisoo parkissa lähikadulla. En onnistunut löytämään pakkia vanhasta Mersusta, vaikka ohjekirjasta tarkistin sen paikan. Menin bussilla.

Kun jaksoin Tammisaaressakin kävellä aika hyvän siivun Tammisaaressakin, ajattelin kävellä takaisin ja niin teinkin. Istahdin lepäämään sadan metrin välein. Istumapaikkoja löytyy, kun ei ole liian nirso. Sujuihan tuo noin.  Joudun välillä vähän pidättelemään, koska psyykelleni on luontaista pikkuisen kiiruhtaa. Ylämäet ja portaat tuntuvat heti kovempana kuormana. Nyt kävely tuntuu kovasti jaloissa. Saatoin innostua liikaa.

Tuntuma sääriini on jotenkin outo. Se ei ole luonteva ja määrätietoinen kuten ollessani terve. Vähän kuin puuvarsia heiluttelisi. Valitettavasti eivät palaudu samaa tahtia kuin ovat surkastuneet. Onneksi kuitenkin nopeammin kuin olivat kehittyneet. Tosin minulla on mennyt siihen 60 vuotta, mutta luultavasti asia pitää arvioida toisin.

Kirjoitin päivä pari sitten lihasten surkastumisesta. Sitä kutsutaan myös nimellä lihaskato eli kakeksia. Linkin avulla löydät Duodecimin perusteellisen artikkelin aiheesta. Lihasten lisäksi muutoksia voi kuulemma tulla rasvamassaankin.


Yksi pojistamme - Miku Vaherjoki - on ryhtynyt yrittäjäksi. Firman nimi on Venetohtori Vaherjoki. Idea nimen alkuosasta tuli hänen vanhemmalta veljeltään. Varmaan toimii hyvin, koska jää helposti mieleen. Arvostan kovasti yrittämistä. Se on suurien ja pienten kokonaisuuksien yhteishallintaa omalla riskillä. Kukaan ei auta, jos vaikkapa tapahtuu jotakin yllättävää, mikä pilaa markkinat.

Itse en tunne olevani suurien riskien kantaja. Pienyrittäminen siten, että ei olisi täysin riippuvainen yrityksen tuloista, voisi tulla kysymykseen. Mikulla on ollut hyvin töitä. Hänellä on kaksi asiaa kunnossa. Hän hallitsee substanssin ja hänellä on laaja verkosto.

Miku on koulutukseltaan veneenrakentaja ja muiden kiireiden ohella opinnot veneinsinööriksi ovat meneillään. Hän on ollut töissä purjevenetehtaassa, pienessä venekorjausyrityksessä ja Maritimilla myynnissä. Lisäksi hän on ollut tuotantopuolella veneilytarvikkeita valmistavalla Arifinilla. Siellä hän on saanut itsekin suunnitella osia veneisiin. Lisäksi hän harrastaa kilpapurjehdusta ja tietysti veneilyä muutoinkin.

Minä isänä ja markkinoinnin opettajana olen hyvilläni siitä, että pojalla on yrittämisen aloittamisen edellytykset ja ajatukset noin hyvin kohdallaan. Yrittämisessä on siltikin tietämistä aivan tarpeeksi.

Miku on oivaltanut hyvin sosiaalisen median merkityksen markkinoinnissa. Hänellä on oma sivu Facebookissa. Hän laittaa sinne kuvia projekteistaan. Luulisin veneilijöitä kiinnostavan, miten omaa paattia voisi ehostaa. Häneltä näyttää puuttuvan kotisivu Facebookin ulkopuolella. Se hänen kannattaisi tehdä, koska kaikki eivät ole Naamakirjassa. Vaivana on tosin kahden sivuston ylläpitö, mutta sisältö voisi olla kutakuinkin sama.

Huvittaa Mikun idea vanhan ambulanssin ostamisesta venetohtorin remonttiautoksi.

Onnea tuoreelle yrittäjälle!