 |
| Viimeinen sytostaattiannos |
Energinen hoitaja huomasi, että huoneen kuorsauspitoisuus oli aika korkea ja ehdotti korvatulppia. Otin ja auttoivat.
Kiva, kun voin nyt kirjoitella tätä läppärillä. Kännykällä bloggaaminen on vähän vaivalloista, vaikka sanaennustin toimiikin hyvin.
Illan uutinen selvisi minulle yöllä. Ilmeisesti Ukrainan separatistit ovat ampuneet it-ohjuksella malesialaisen siviilikoneen alas. Noin 300 kuollutta. Huh huh! Mitähän tästä seuraa?
Sain aamulla fysioterapeutilta hyviä ohjeita jalkojen ja muunkin kropan elvyttämiseen.
Olen huomannut, että jalat elpyvät nopeasti, kun vain kävelen. Ei edes pitkiä matkoja tarvita. Sairaalassa kävelin silloin tällöin käytävää edestakaisin. Kohta varmaan taannun asiassa, mutta sitten taas uudestaan aiheeseen.
Olen huolissani vaimoni jaksamisesta. Tämä tuleva laskukausi on rankka. Näin minua on varoitettu. Jos olen pari kolme viikkoa kanttuvei, vaimo joutuu hoivaamaan minua intensiivisesti ja samalla kantaa päävastuun juhlien järjestämisestä vaikka apua onkin. Sitten itse juhlat ovatkin jo ovella. Olisi varmaan hyvä, että hän pääsisi tässä välillä lomalle minusta. Jos kuntoni on huono, luultavasti tarvittaisiin tuuraaja paikalle.
Minua väsyttää, mutta luulen sen johtuvan parista huonosta yöstä. Minulle on buukattu verikoe ensi viikolle maanantaille, keskiviikolle ja perjantaille. Siitä voi päätellä, että ensi viikko on pahin. Saatan joutua veritankkaukseen.
Aloittelin naapurin tuoman kukkapuskan maalaamista sairaalassa. Kesken jäi vielä. On se tuosta kuvasta sentään edennyt.
Kuvittelin löytäneeni päälleni sairaalan yöpuseron, jossa oli yksi nappi enemmän kuin vastaavia reikiä. Alhaalta ja ylhäältä tasan. Yksi nappi poimussa. Esittelin hoitajalle tilanteen ja hän löysi tuossa tuokiossa yhden reiän lisää kaulan kohdalta. Saapahan kauluksen kaulalle asti.
Kuvia Karjalaisten lomakodilta rantapoukamasta saunalle ja takaisin talolle (klikkaamalla saat kuvat suuremmaksi):
Salmen vastapuolella näkyvä saari on Villinki.
Oireita odotellessa.
10 kommenttia:
Hienosti jaksat huolehtia myös vaimosi voinnista, myös Jaska arvostaa apuani ja soisi minulle lomasia. Hoitajan löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa,enkä tohdi sairaalaa edes ehdottaa. Meillä ollut vaikea viikko, Jaska uupunut ja voimaton. Oksentelu vie loputkin voimat.Tiistai-iltana kaatui (pyörtyi?) verannollamme tippa teline uneen ja ravintoliuoksineen. Melkein säikähdyksellä päästiin, kylki tosin kipeytyi ja nyt oksentaminen on vielä kurjempaa. Tänään yritin saada neuvotteluaikaa lääkärille, mutta heinäkuussa pitäisi pysyä terveenä! Hienot lupaukset hyvästä oireen mukaisesta hoidosta ja tuesta ym. tuntuvat katteettomille. Oletko lukenut Kristiina Hanhirovan kirjan "Rakkautta,rukouksia ja rauhoittavia"- niin raikas ja hauska kirja syöpäaiheesta huolimatta. Kirjoitettu puolison näkökulmasta. Tykkäsin kovasti! Kaikkea hyvää teille! PS. äitini suku on Impilahdella ja isäni suku alunperin Mantsinsaaresta.
Ikävää, että lupaukset eivät vastaa todellisuutta ja kurjaa, kun miehesi kaatui. En ole lukenut, mutta puolison näkökulma on varmaan monelle tervetullut. Ollaan vaimon kanssa mietitty, josko tästä blogista ja hänen kommenteistaan voisi kehittyä jotakin. Tosin minulla ei ole erityistä intoa tätä muokata, kun tämä on blogi eikä kirja. Saa nähdä! Isäni on sieltä Mantsinsaaren vastarannalta Vpl. Pyhäjärveltä, pitäjästä, johon Konevitsakin kuuluu. Voimia teille molemmille.
Minuakin ilahduttaa suuresti, se että jaksat huolehtia vaimostasi ja hänen hyvinvoinnistaan. Uskon, että jo se auttaa vaimoasi.
Olen itse miettinyt bloggaamista sairastavan puolisoma, mutta saas nyt nähdä jaksanko...
Toivon Hessu sulle paranemisia ja jaksamisia!Toivottavasti ei tule takapakkeja!Pidätkö edelleen blogiasi, voiko sinun kuulumisia seurata?Hyvää loppukesää terveisin K.Pohojanmaalta!
Hienoa, että hoidot tässä vaiheessa! Jaksamista ja voimia edelleenkin sinulle ja Saaralle!
Eihän välttämättä kirjaa varten tarvitse muokata, jos on peräkkäin saman päivän tuntemuksia täältä ja Vaimosi facesta. Ja jos hän haluaa kirjaan lisäksi muuta kirjeenvaihtoaan tms. niin sellastakin löytyy. Miettiä voi, mutta ei kannata sellasesta ressiä ottaa. Muistan teitä molempia. Verta luovutin toissapäivänä, jospa siitä jollekulle on hyötyä.
Kiitos kommentistäsi ja palautteestasi! Ala ihmeessä bloggaamaan, jos vain jaksat! Sairaan rinnalla kulkijan ajatuksille olisi varmaan paljon lukijoita.
Kiitos kannustuksesta K. Pohojanmaalta! Olen ajatellut toistaiseksi jatkaa. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!
Kiitos toivotuksesta Anonyymi! Hyvää oloa ja eloa sinullekin!
Kiitos Johanna mietteistäsi ja ohjeistasi! Täytyypä miettiä. Sainkohan sinun vertasi eilen? Onko veriryhmäsi A?
Lähetä kommentti