Kävin saamassa ensimmäisen erän kuudennen hoitosyklin sytostaateista. Verisuonet olivat hukassa, kun kanyylille etsittiin paikkaa. Otettiin lämpöpussit avuksi ja sitten löytyi. Katselin kännykästä viime öisen matsin Belgia-USA loppuun, jonka olin jaksanut yöllä seurata vain varsinaisen peliajan loppuun. Jännä ilmiö, että näissä pudotuspeleissä pitään kovasti yritetään maalia ja tulee "läheltä piti"-tilanteita, mutta oikeita maaleja syntyy vasta kun on ihan pakko. Erikoista sekin, että jos toinen joukkue saa maalin pari minuuttia ennen jatkoajan loppua ja tilanne on 1-0, vastapuoli saa vielä loppuajalla aikaan melkein maalin, vaikka aikaa on niin vähän. Jostakin se energia löytyy. Nyt pitäisi selvitä pari päivää ilman jalkapalloa. Onneksi ei tarvitse valvoa. Ostin terapiaksi pari MM-jalkapallopitoista lehteä. Ottelun jälkeen nukuin sairaalassa.
Olen nyt varsin hyvässä kunnossa. Sääret ova heikot, mutta en hengästy niin helposti kuin vähän aikaa sitten. Johtuu veriarvoista, jotka ovat nyt (1.7.2014):
Hemoglobini 115: 134-167
Erytrosyytit 3.7: 4.25-5.7
Leukosyytit 5.5: 3.4-8.2
Trombosyytit 404: 150-360
CRP <3: <3
Tuttuun tapaan oikeassa reunassa ovat veriarvojen viitearvot.
Valkosolut ja tulehdusarvo ovat siellä missä pitääkin. Hemoglobini ja punasoluarvo ovat nousseet eivätkä ole hirveän kaukana viitearvoalueelta. Näin ollen saan happea enkä hengästy yhtä helposti kuin ennen. Verihiutalearvo on jonkin verran viitealueen yläpuolella, mutta ei kovin paljoa.
Hyvin menee, mutta kyynisesti sanoen, kohta hymy hyytyy.
Sain Adobeb Creative Cloudin Premiere Pron asennettua lattiakoneeseen, jossa on keskusmuistia vain 4 gigaa. Tiedostojen käsittely on ollut hidasta, mikä ei lupaa hyvää. Kokeilen vielä miten varsinainen videoiden editointi sujuu. Tarvitsen todennäköisesti sähäkämmän koneen.
Juhlatilapaikaksi on valikoitumassa Rikssvenska Olaus Petri-församlingenin seurakuntatila, jos se on varmasti vapaa ajateltuna aikana eli siellä ei ole silloin kuoroharjoituksia. Paikka on Töölössä ja seurakunta on nimensä mukaisesti tarkoitettu riikinruotsalaisille. Niitäkin asuu Suomessa. Käytännössä kirkkovieraat taitavat enimmäkseen olla suomenruotsalaisia. Kirkkoherrana toimii ruotsinsuomalainen Timo Viinikka. Tilaa on koeteltu, sillä siellä järjestettiin talvikaudella kolminkertaiset viisikymmenvuotisjuhlat, joihin osallistuimme.
Seurakuntatilaan mahtuu 60 henkeä, mikä on ongelma. Oma lähisuku ja lapset perheineen tilan jo melkein vievät. Kaikki kutsutut eivät pääse. Kutsuvierasluettelon laatiminen on hankalaa. Nuo asuvat niin kaukana, että eivät varmaankaan tule. Jos kuitenkin innostuvat? Jos kutsu sittenkin. Noita taas ei ole nähty pitkään aikaan. Nyt olisi kuitenkin tilaisuus tavata. Nuo eivät kutsuneet omiin juhliinsa. Ei tämä nyt vaihtokauppaakaan ole.
Jos joku ei ole saanut kutsua, mutta haluaa osallistua juhlaamme, on lämpimästi tervetullut.
Vaikea raakata. Toisaalta jos liikaa tunteilee, hommasta ei tule mitään. Ehkä lähisuku on kutsuttava erikseen. Se juhla voisi olla kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti