Sytostaatit tai hoitoihin liittyvä muu lääkitys vaikuttaa välillä puheääneeni. Tällä hetkellä se lienee aika normaali, mutta juhannuksena Suomenlinnassa otetulla videolla kuulen sen selvemmin sellaisena hauraan huilumaisena vanhan miehen äänenä kuin se välillä omiinkin korviin kuulostaa puhuessani.
Tunnen harvoin voimakasta pahoinvointia, mutta viime yönä kuvotti ennen nukkumista niin, että otin stydimpää pahoinvointilääkettä, mikä auttoikin.
Yömatsi Hollanti - Costa Rica meni lisäajalle ja rankkarikisaan. Niitä en jaksanut yöllä katsoa, mutta aamulla ne näki kätevästi netistä.
Ystävämme lähti kuskiksi meille tänään. Kävimme sukuloimassa Hyvinkäällä. Oli mukava loikoilla sisäpihan patiolla lämpimässä säässä. Pihan toisella puolella on mukavasti isoja mäntyjä, joiden varjoihin saattoi makuualustaa aina siirtää, kun aurinko alkoi häiritä. Välillä nautimme talon tarjoamia herkkuja.
Isäntäväki oli melekin kokonaisuudessaan lähdössä uimaan Nurmijärven Sääksijärvelle, jossa minäkin olen tainnut oppia uimaan 60-luvulla. Paikka on varsinainen helmi. Järvi on oikeastaan iso lähde, joten vesi on kirkas. Järven länsipäädyssä on pitkä hieno hiekkaranta.
Halusin lähteä piipahtamaan Sääksissä, jossa olen viimeksi käynyt ehkä 70-luvulla. Niin teimme. Ranta oli pitkälti ennallaan. Sama vanha pukuhuonerakennus ja kahvila. Ulkorakennuskin oli tutunnäköinen. Tunnelma oli entinen. Käväisin miesten pukuhuoneessa ja se oli tismalleen samanlainen kuin ennenkin.
Rantaan oli tehty keskelle kivettyjä kävelyuria. Laiturit oli uusittu ponttooneilla kelluviksi, mutta olivat samassa paikassa kuin entisetkin puupölkyille rakennetut. Vasemman laiturin päässä oli ennen kaksi harmaata puurakenteista hyppytornia. Matalampi oli kolme metriä korkea ja isommasta saattoi hypätä viidestä ja seitsemästä metristä. Näiden tilalla on nyt metallirakenteinen torni, jonka korkeus on ehkä kolme metriä.
Akateeminen uimarin urani on jäänyt uimakandidaatin tasolle, koska en tutkintovaiheessa uskaltanut hypätä kolmea metriä korkeammalta. Myöhemmin olen hypännyt vitosestakin.
Onkohan rantaveteen tuotu runsaasti lisää hienoa hiekkaa. Näytti niin matalalta. Ikääntymiseen varmaan liittyy se, hiekkaranta kokonaisuudessaan näytti lyhyemmältä kuin ennen.
Kävimme myös läheisessä niemessä, jossa on Nurmijärven seurakunnan leirikeskus. Sinne on tehty uusi, tiilinen aika iso rakennus, joka ei näytä yhtä tunnelmalliselta eikä maastoon istuvalta kuin muistikuvani vanha rakennus näytti. Siellä on toinenkin uusi rakennus. Yksi vanhakin siellä on, mutta en ole varma, onko sama mitä muistelen.
Sääksijärven lähettyvillä on muitakin järviä, pienempiä. Niillä kuten muissakin maisemissa me Nurmijärven pojat kuljimme retkeilemässä erään Vekan kanssa. Hän oli aikuinen mies, joka nautti siitä, että sai kulkea metsissä nuorten kanssa ja opettaa erätaitoja. Kun yövyimme laavulla, oli kipinämikkovuorojen toimittava. Muistan kerran, kun Veka hyökkäsi sammuttamaan syttynyttä makuupussiani vai mikä peite se nyt olikaan. Veka vei meitä kaksi kertaa pitkälle pyöräretkelle. Kävimme ensin Kotkassa ja sen edustalla olevassa Kaunissaaressa. Toisen retken teimme Jyväskylään, josta tulimme Suomi-laivalla lahteen ja jatkoimme sieltä pyörillä.
Olen hyvin kiitollinen Vekalle hänen toiminnastaan kanssamme. Kun kerran kiittelin häntä jälkeen päin, hän korosti, että sai itse siitä niin paljon. Mistä saisimme lisää tällaisia Vekoja.
Paluumatkalla poikkesimme tapaamassa äitiäni Nurmijärven kirkonkylässä Onninkodissa.
Olipa mukava päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti