Näillä näkymin sairauslomani päättyy 19.10. ja palaan töihin toisen jakson alkaessa. Palaan normaaliin elämään.
Tämän blogin pääteema on ollut syöpä. Kun voimat palaavat ja oireet vähenevät, aiheesta alkaa olla vähänlaisesti kirjoitettavaa. Näin käy, jos paraneminen etenee niin kuin toivon. Toisinkin voi kai käydä.Työni oet
Kun aiheet käyvät vähiin, joutuu miettimään, onko parempi lopettaa koko blogi vai jatkaa sitä muista teemoista. Pitäisikö blogin nimikin muuttaa jälkimmäisessä tapauksessa? Nykyinen nimi tosin on siten kaksitulkintainen, että sekin voisi käydä.
Olen kirjoittanut aika avoimesti elämästämme enkä ole pitäytynyt vain syöpään ja siihen liittyvään. Kiinnostaisivatko nämä muut aiheet lukijoita? Sen osoittaisi sivulatausmittari, mutta siinä tapauksessa pitäisi jatkaa. Kirjoittaminen vie aikaa, mutta suuri lukijamäärä kannustaa ja palkitsee.
Mitä aiheet voisivat jatkossa olla? Varttuneen pariskunnan suhteen koukerot saattaisivat edelleen vilahdella tekstissä. Kun jaksan taas maalata, töitteni edistyminen näkyisi varmaan blogissani. Olen kirjoittanut eri blogia taidehistoriasta. Ehkä sitäkin voisi yhdistää tähän. Työni opettajana ryydittää omalta osaltaan tekstiä.
Blogin lopettaminen olisi luonnollinen ratkaisu aiheena olleen suuren seikkailun loppuessa. Kirjoittamisessa on kuitenkin oma hohtonsa. Yllämainittu päivämäärä on varhainen siitä näkökulmasta, että olisi luontevaa vielä kirjoittaa työn aloittamisesta, kun olen vielä toipilas. Toisen jakson vähäinen opetusmäärä luo sopivat puitteet palata.
Lukisin mielelläni kommenttejanne aiheesta.
Rahankerjuuepisodi johtui ilmeisesti siitä, että läppäriimme oli jäänyt tietoturvaohjelmisto aktivoimatta. Pahoittelen häiriötä. Luulen, että teillä joilla on suojaus kunnossa, ei ole huolta asiasta.
10 kommenttia:
No kun kerta kysytään. Minusta kiinnostavan ja positiivisesti maailmaan vaikuttaneen, osin inhorealistisenkin blogin hyvä päätöspäivä on juuri tuo. Ehkä se voisi sitten päivittyä vaikka vuosittain. Pari/aviosuhdekoukeroblogi edellyttää tietysti toisenkin osapuolen sitoutumista sen julkaisemiseen. Pidän mahdollisena, että se tarjoaisi pikemmin tirkistelyä yksityiselämäänne kuin mitään muuta. Mielestäni sen tapaisia asioita kannattaa käsitellä terapiassa ja aivan läheisimpien ystävien kanssa.
Kiitos kommentista Anne. Varmaan tällä blogilla on ollut tirkistelyfunktiokin. En nyt ole aivan kaikkea meistä paljastanut, mutta hieman epätavallinen avoimuus ilmeisesti ärsyttääkin. Ajattelen, että useimmissa parisuhteissa on omat mutkansa eikä meidänkään aivan epätavallinen ole. Saattaa olla hyvä ajatus lopettaa blogi, kun sen ensisijainen teema alkaa olla epäajankohtainen. Yksi vaihtoehto on tietysti supistaa avoimuutta, jos se tuntuu kovin häiritsevältä. Hyvä kuulla eri näkökulmia asiaan.
Jatka ihmeessä blogiasi. Se on ollut ja on tulevaisuudessakin monelle tukena oman elämänsä kriisissä. Olen myös sitä mieltä, että parisuhdeongelmien käsittely on äärettömän hieno juttu tässä blogissasi. Harvoin saa sellaista vertaistukea mistään! Jatka!!!
Kiitos Anonyymi kannustuksestasi! Täytyy harkita.
Suosittelen ehdottomasti jatkamaan kirjoittamista! Entä jos suuntaisit vähän toisin uudessa elämänvaiheessa: pääfokuksena vaikkapa rikas ja elävä koulu(/työ)maailma, ja siihen sopivasti lomitellen näitä toisia ihmisenä olemisen teemoja.
Kiitos ideoista! Täytyypä pohtia.
Monenmoisia ajatuksia... Näin kun itse olen syöpää sairastavan läheinen, tykkään blogisi avoimuudesta. Uskon, että avoimuus häiritsee enemmän niitä, joille asia on outo. Itsekin sain omia tuntoja purkaessani tuttavaltani kauhistuneen kommentin, että "Kauheaa, olen aina luullut että vaikeudet lähentävät pariskuntaa..."
Niin... entäs, jos ei lähennäkään? Entäpä, jos se vieraannuttaakin? Elämä kun ei ole satua ja myös ikäviä ja järkyttäviäkin asioita tapahtuu. Miksi niitä pitää peitellä? Usein kun se kauheimman asian sanoo ääneen, pääsee siitä möröstä myös helpommin eroon, näin olen itse ainakin kokenut.
Jatkoa siis odottelen... =)
Tuo on niin totta, mitä sanot. Elämä ei ole prinsessasatua.
Omasta mielestäni blogissa kiinnostavaa on ollut juuri se kokonaisvaltaisuus. Syöpäkin on paljon muuta kuin hoitoja, vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti. Hoitoluetteloblogeja on paljon, tällaisia vähän ja moni saa varmasti apua ja lisää ymmärrystä. Jokaisella joku läheinen joskus sairastaa.
Toivottavasti blogin jatkoa siis seuraa, niillä teemoin mitkä ovat ajankohtaisia kirjoittajalle! :)
Kiitos kovasti Anonyymi! Kaikki liittyy kaikkeen, ehkei nyt sentään mutta kuitenkin moni asia.
Lähetä kommentti