Meillä on suomalaisia aikakauslehtiä mukana. Niitä on toivottu eräälle unkarilaiselle rouvalle, joka osaa suomea. Yhdessä lehdessä on Matti Tolosen rintasyöpää käsittelevä artikkeli (Luontaisterveys 5/2011). Kyseinen tohtori on tunnettu ravintolisätuotteistaan. Ilmeisesti moni luottaa hänen ammattitaitoonsa eikä minulla ole syytä sitä kiistää. Luontaisesti epäilen, onko tällaisten bisnesten kaikki tuotteet tarpeellisia.
Tolonen kertoo sytostaattihoitojen huonontavan joidenkin potilaiden muistia, mikä johtuu tulehdussytokiinien aiheuttamasta matala-asteisesta inflammaatiosta aivoissa. Muistin heikkenemisen lisäksi oireena on ajatusten sumuisuus. Tila voi kestää 2-5 vuotta. Syövästä ei välttämättä toivutakaan noin vain. Lääkärit kuulemma helposti laittavat muistiongelmat ikääntymisen tiliin.
Valitettavasti minä tunnistan noita oireita itsessäni. Muisti on pätkinyt ennenkin, mutta ei niin kuin nyt. Toivottavasti oireet johtuvat väsymyksestä eikä kemoaivosta, joksi tilaa kai kutsutaan.
Berberiini, karnosiini, E-EPA ja ubikinoni kuulemma auttaisivat. Noista en ymmärrä mitään.
Uusi työterveyslääkärimme vaikuttaa oikein pätevältä. Hän on kokenut ja hän tuntuu pitävän itsensä ammatillisesti ajan tasalla. Taidan jutella hänen kanssaan.
Vaimoni sanoi minun näyttävän 65-vuotiaalta ja syynä on parta. Harmaahan se on. Luulen hentoisen tukkanikin vaikuttavan asiaan. Viime lukuvuonna jotkut oppilaat saattoivat veikata minua nelikymppiseksi. Ei tuo kuvan kaveri ihan babyfacelta näytä. Vankilakundi pikemmin. Silmätkin rähmivät. Tukka näkyy jo!
Vaimoni arvio sai vahvistusta eilen, kun minulle annettiin istumapaikka bussissa. Sillä voin yrittää lohduttautua, että olin kuulevinani hänen sanovan jäävänsä pian pois.
Unkarilainen ruoka
Matkaopas sanoo unkarilaisen ruokavalion olevan raskas. Siltä se näyttääkin. Mitä sanotte näistä:
Ensimmäisessä kuvassa on annos, jollaiset söimme toissapäivänä vastapäiväisessä ravintolassa. Valtava pihvi makasi ranskalaisten perunoiden päällä ja annos oli kuorrutettu erittäin runsaasti paistetuilla sipulirenkailla. Kaikkea sipulia en jaksanut syödä. Arvaatte ettei toista lämmintä ateriaa tarvittu sinä päivänä. Perunat myytiin lisukkeina. Ne olisi voinut jättää pois.
Keskimmäisessä kuvassa on eilinen lounaamme kauppakeskuksessa. Vaimon annoksessa on alla paistettu kananpala, mitä ei kuvasta erota. Minun kastikkeeni oli maustettu minulle aivan liian runsaasti suolalla ja paprikalla. Pääruuan syötyämme emme selvinneet enää salaateista. Osa jäi. Taaskaan emme tarvinneet toista lämmintä ateriaa.
Täällä tunnutaan syövän paljon leivitettyä lihaa. Isoja kyljyksiä. Kolmannessa kuvassa on tiskillä tarjolla kalaa leivitettynä.
Ehkäpä täällä syödäänkin lämmin ateria vain kerran päivässä. Täytyy kysyä, kun tapaamme unkarilaisia.
2 kommenttia:
Aloittakaa salaatista! Nuo annokset ovat aivan järkyn kokoisia! :D
Tämä ei tunnu olevan erityinen salaattimaa, vaikka ollaan näin etelässä. En viitsisi ostaa salaattia erikseen, kun sillä pelkästään en kuitenkaan pärjää.
Lähetä kommentti