 |
| Teiniparta |
Sanoin, että minun tekisi mieli paeta johonkin. Vaimo sanoi, että häneltä on kaikki tunteet kuolleet syövän aikana. Aika hiljaisia olimme autossa tuon jälkeen. Erostakin puhuttiin. Luulen, että erillään asuessamme olisimme aika onnettomia ja niin luuli vaimokin. Viisas terapeutti neuvoi aivan oikein, että helposti jumitumme ennakkoluuloihin parisuhteessa.
Vein vaimon kampaajalle ja menin Hietsun pohjoispuolella olevan joutomaan rantaan odottelemaan.
Oli kiva makoilla puun varjossa, kuunnella tuulen tuiverrusta, hälinää hietsusta ja kappelin (tai krematorion) kellojen soimista.
Vaimo on puhunut syövän jälkeisestä kriisistä. Nämä ajatukset varmaan kuvastavat sitä, että hän on oikeassa.
7 kommenttia:
Kyllä syöpä on varmasti sellainen joka aiheuttaa kriisejä parisuhteessa. Me vanhemmat molemmat reagoimme eri tavalla ja kahdesti on ero ollut hyvin lähellä. Jälkimmäinen kriisi päättyi lopulta kovemman kolauksen jälkeen parhain päin ja yhteiseloa jatkettiin kuitenkin. Parisuhdeterapiaa ajattelin ja ajattelen joskus vieläkin. Uskoisin sen auttavan meitäkin. Jos suonet, tähän sopisi sanalasku " se mikä ei tapa, vahvistaa" ja tarkoitan tällä niitä tunteita sitä kanssaeläjää kohtaan.
T. Äiti77
Puolisollani on parantumaton syöpä ja tämän diagnoosin kanssa on eletty jo pian kaksi vuotta. Parisuhde on ollut koetuksella ja on edelleenkin. Nyt eletään aikaa, jossa elämme rinnakkain - mutta elämme, joskus ehkä vielä parinakin. Kyllä parisuhteeseen liittyvät tunteet muuttavat muotoaan, kun toinen taistelee omaa taisteluaan - ja toinen omaansa. Jos olen joskus ajatellut eroavani, niin tässä vaiheessa mietin, että se juna meni jo, Jos nyt puolisoni jättäisin, niin asia varmaan "kummittelisi" mielessäni koko loppuelämäni. Ehkä asia tulee harkintaan, jos minut halutaan jättää. Voimia ja jaksamista Sinulle.
Kiitos Äiti77. Vaikea tietää, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat tuntemuksiin tällä hetkellä. Päivä kerrallaan kohti hämärää.
Kiitos Anonyymi. Parempi olla tekemättä mitään radikaalia, kun tilanne ei ole normaali. Yhdessä jatketaan, tuntui miltä tuntui.
kiitos Heikki rohkeudesta ja avoimuudesta. Sairaus voi laittaa parisuhteen koville, tästä asiasta puhutaan aivan liian vähän. Lööpit julistavat yleensä, kuinka "vaikea sairaus yhdistää" ja "taistelemme yhdessä".Uskon että rehellisyytenne ja yhteinen tahtonne parantaa suhdettanne. Meillä Jaskan kanssa on yhteistä elämää rajallisesti jäljellä ja se lähentää meitä ja on poistanut turhat nalkutukset..Riitta
Kiitos Riitta. Joo, puhuminen auttaa, mutta ei tahdo aina onnistua. Lööpit on lööppejä. Hauska tuo viimeinen lauseesi. Tahto on varmaan avainsana suhteen parantamisessa. Voimia!
Voi kiitos Heikki blogistasi ja rehellisistä kirjoituksistasi! Olen jo ehtinyt ajatella, että ollaanko me ainoita, joilla syöpä tarkoittaa parisuhdekriisiä... Monen monta kertaa jo tämän lyhyehkön sairastamisajan olen ajatellut, että kunpa vain osaisin ja pystyisin, niin lähtisin. Ottaisin lapset ja lähtisin pois tästä kaikesta... Mutta minneppä sitä omasta elämästään lähtee? Saas nähdä onko meillä mitään yhteistä enää hoitojen jälkeen... lapset vain?? Synkkää, niin synkkää...
Tsemppiä teille ja onnellista juhlapäivää!
t. Toinen jolta on tunteet kuolleet...
Lähetä kommentti