Kävin antamassa aamulla verinäytteen kilpirauhastutkimusta varten. Nykyinen työterveystoimijamme on koulumme vieressä joten vein auton tuttuun parkkihalliin ja saatoin mukana olevan vaimon odottamaan koulun ala-aulaan. Operaation jälkeen menimme koulumme Vallilan toimipisteeseen tapaamaan erästä oikein mukavaa työkaveriani ja palauttamaan hänelle lainassa olleen mindfulness -kirjan. Tuntuu oikein kivalta pyöriskellä koulumme tiloissa, mikä ennustanee hyvää ensi kuun lopulle jolloin aion palata leipäpuuhiin.
Parisuhdepalaveri
Sitten menimme parisuhdeistuntoon Kallioon. Kerroimme uusista parisuhdeoivalluksistamme, joista olen täällä kertonutkin, ja tunnelma oli oikein lämpimän myönteinen. Kertauksena mainitsen, että olemme huomanneen vaimoni tyytymättömyyden sotkuisuuteeni kanavoituvan valitukseksi muista asioista, koska hän ei viitsi puhua varsinaisesta asiasta tietäen sen olevan todennäköisesti synnynnäinen valuvika minussa. Toinen oivallus on ollut se, että terveyden tilaa koskevat valitukset aiheuttavat minussa ahdistusta, koska en voi kyseisille asioille mitään. Tietoisuus näistä on parantanut parisuhteemme laatua.
Keskustelimme myös mahdollisesta muutosta Naantaliin ja tässä yhteydessä nousi esiin uusi oivallus. Sisustukseen liittyvät asiat ovat olleet meille hankalia, koska koen, että vaimollani aina valmiit suunnitelmat valmiina ja minulla ei tunnu olevan niihin juuri sanomista. Siksi mitkään hankkeet eivät juuri etene.
Kun nyt puhuimme uuden asunnon mahdollisista studiomahdollisuuksista, mieleeni tuli, että voisihan nykyinen olohuoneemmekin olla ateljee, jossa vaimoni voisi tehdä keramiikkaa ja minä kuvataidetta. Vaimoni sanoi, että hänkin on joskus tällaista ajatellut. Olohuoneemme kooltaan on noin 4 x 6,7 metriä eli aika hyvän kokoinen työskentelytila. Sinne voitaisiin laittaa hyvin pitkä pöytä, joka olisi kätevä monenmoisissa luovissa puuhissa. Suuri osa nykyisestä kalustuksesta pitäisi siirtää muualle, jotta saadaa lisää avointa tilaa. Makuuhuoneemme voisi olla pieni vierashuone ja nykyinen työskentelytilani unikammari.
Tämä suunnitelma innostaa minua kovin ja mielelläni nojaudun tässä vaimoni organisointitaitoihin, koska itse en ole parhaimmillani niissä puuhissa. Ehkäpä tällä kertaa pystymme myös toimiviin kompromisseihin. Yksi aviopatti saattaa lähteä tässä purkautumaan.
Terapeutti taisi katsoa avioliittomme olevan hyvässä jamassa, koska seuraava möte sovittiin marraskuun lopulle. Saattaa olla oikeassa.
Birgitta
Kävimme istunnon jälkeen uudessa kahvilassa, joka on Kaivopuiston nurkilla, mutta Hernesaaren puolella. Ennestään Helsinginniemen eteläisellä rantaviivalla on neljä kahvilaa; Mattolaituri, Ursula, Carousel ja Mutterikahvila. Uutukaisen nimi on Birgitta. Hyvin näytti tännekin riittävän asiakkaita. Uusi tulokas oli oikein viihtyisä. Isot ikkunapinnat, hirsiseinät ja lämmityksenä kaksi takkaa loivat tunnelmaa. Jatkoimme olohuonemullistuksen suunnittelua.
Mikä-Mikä-Maa
Vein vaimoni keramiikkakurssille ja menin itse kävelylle Verkkosaareen, joka on nykyään varsinainen Mikä-Mikä-Maa. Alue on aika suuri kaistale, josta suuri osa on joutomaata. On hauska nuuskia tällaisia paikkoja ja katsoa mitä niistä löytyy. Yhdessä nurkkauksessa on valtavasti kivenlohkaremassaa, jotka tulevat jäämään uusien asuntorakennusten alle. On myös iso rakennusmonttu, josta aikanaan nousee nouse Stadin profiilia terävöittäviä pilvenpiirtäjiä.
Joutomaalla on vanhoja autonraatoja, hiukan pusikkoa ja tyhjää tilaa. Etsin muinaisen poptähden Lasse Liemolan Tuore-Pekan rakennusta, jossa Lasse pyöritti vihannesbisnestään. Tutustuimme häneen, kun vuokrasimme hänen omistamansa asunnon Kreikassa yhdeksi taannoisen sapattivuotemme kortteeriksi. Vieläköhän hän pyörii mukana Stadin Slangi ry:n kuvioissa. Rakennusta ei näkynyt joten lienee jyrätty maan tasolle. Helsingin sataman Tekninen toimisto näytti olevan elossa.
Rannalla oli kaikenlaista mielenkiintoista. Graffitein koristellut kontit kuuluvat asiaan. Samoin oli somistettu kalastaja-aluksen ohjaamo-osa, joka oli nostettu rannalle. Mietin mihin on käytetty kelluvaa, suorakaiteen muotoista miksi sitä nyt kutsuisikaan tasoa, jolla seisoi lyhtytolppa. Etelämpänä oli kelluvia betonielementtejä, joilla lienee ollut käyttöä satamatoiminnoissa. Jollei meidän olohuoneen tarvitse näyttää olohuoneelta, ei kalastamisenkaan tarvitse näyttää perinteiseltä. Eräs mies oli laittanut neljä virveliä telineisiin narraamaan kaloja. Siimat olivat vedessä. En nähnyt kohoja, mutta enpä paljoa kalastuksesta tiedäkään. Mies istui viereisessä autossa lukemassa jotakin. Käyhän se noinkin.
Kulosaaren sillan ja joutomaan kulmauksessa oli laivoja, jotka näyttivät olevan asuntokäytössä. Aika eksoottisilta näyttivät. Kaikenlaista tavaraa oli rannan puolella. Puutavaraa ilmeisesti lämmitykseen. Fillareita, joilla pääsee kaupungille, kun julkinen liikenne ulottuu huonosti noille nurkille. Ehkäpä ikivanha paloautokin on käytössä, mutta tuskin alkuperäisissä tehtävissään. Rekisterilaatat olivat mustavalkoiset, joten lienee 50- tai 60-luvulta.
Alueen pohjoisosassa on pittoreskin näköinen teollisuusalue. Nimet Remppapiste ja Kannon Romu kertovat alueen habituksesta. Yhtä rakennusta koristaa kyltti, jossa lukee Bandidos Mc Finland, Downtown Chapter.
Stadissa on muuten useita saari-loppuisia paikkoja, jotka eivät ole enää saaria. Ovat kasvaneet mantereeseen kiinni. Verkkosaari on sellainen. Niin ovat myös ainakin Hernesaari ja Kyläsaari.
Kännykkäni jumittui tämän päivän reissulla. Täytyy mennä toiste kuvaamaan noita nurkkia.
Jos tarvitset sähköpostiyhteyttäni, kannattaa käyttää osoitetta heikki.honkala@icloud.com. Yahoo -osoitteeni hylkii saapuvaa postia. Jos olet lähettänyt minulle viestin sinne viimeisen kuukauden aikana, lähettäisitkö sen uudestaan iCloudiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti