Teen tätä postausta uudella Macbookillani. Laite tuntuu oikein elegantilta. Se on pieni, nätti ja tehokas. Retina -näyttö miellyttää silmää, kun on niin tarkkapiirtoinen. Kiitos taas kerran teille, jotka teitte syntymäpäiväjuhlallisuuksieni merkeissä tämän hankinnan mahdolliseksi.
Päädyin läppäriin, koska en uskonut kuitenkaan viitsiväni käyttää konetta istuallani, kun selällään oleminenkin on mahdollista. Ihmisiä kehotetaan välttämään istumista, eikö? Maatkaamme siis, kun se on mahdollista. Uskon täämän olevan riittävän tehokas videointitarpeisiini. Motiivi editointiin on laskenut, kun valmiita videoita ei juuri kukaan viitsi katsoa. Kotivideoita, jipii! Huomasitteko sarkasmini. Lisäksi vaimoni ei tarvitse kärsiä siitä, että vonkaan häneltä läppäriä, kun en viitsi käynnistaa pöytäkonetta ja puuhailla istualtani.
Applella on monia tyylikkäitä ratkaisuja, jotka ovat tarkoitetut helpottamaan asiakkaan puuhia. Koneen akku oli valmiiksi ladattu. Kun käynnistin koneen, se lähti viemään minua läpi ohjatun palveluproseduurin. Onnistuin silti möhlimään. Minun piti luoda Apple ID -joka muodostuu sähköpostiosoitteesta ja salasanasta. Luulin, että se koostuu nimestäni ja salasanasta. En päässyt eteenpäin. En muistanut, olinko antanuta Yahoo -osoitteeni, koska se ei vieläkään täysin toimi.
Soitin tänään Apple -tukeen. Jouduin jonottamaan yli puoli tuntia. Musiikki ei ollut makuuni. Alussa oli lupailtu noin kahden minuutin odotusta. Aika ajoin ilmoitettiin, että "Kiitos odottamisesta. Apple -asiantuntija auttaa sinua pian.". Odottaminen on kuin olisi kiikkulaudalla. Tekisi mieli lopettaa, mutta toisaalta pelkää menettävänsä hyvän sijoituksen jonossa. Vihdoin jonotus palkittiin. Kaveri pahoitteli viivytystä ja auttoi minut kärsivällisesti saamaan Macbookini käyttökuntoon.
Eilen jaksoin puuhata yhtä sun toista. Kävin viemässä vaimoni työkeikalle ja sitä ennen käytin CPAP -laitettani allergiaklinikalla. Sitten menin moikkaamaan työkavereitani koululle, kävin kirjastossa ja lopulta poimimaan taas vaimoni. Lähdin kotoa Vartiokylään, jossa kävelin parisenkymmentä minuuttia. Halusin katsoa millainen yhteys sieltä löytyy läheiseen Kontulaan, jonka asukasprofiili ei voisi enempää poiketa Vartiokylästä. Kävelyreitti löytyi. On siellä tiekin kartan mukaan.
Menin Itikseen ostamaan varaamani Macbookin ja sitten kotiin. Illalla menin TaiKiin, jossa alkoi avoimen kurssi. Tuntui mukavalta puuhata kaikenlaista. Illalla oli vielä saunavuoro.
Valitettavasti pelkät melatoniinit eivät riittäneet nukahtamiseen. Piti ottaa ennen yhtä puolikas unipilleriä. Illan aktiviteetti jättää koneen päälle. Yritin myös käyttää CPAP -laitetta, mutta tuntui hankalalta ja laitoin pois.
Viisastuin uniongelmasta sen verran, että pääin jättää menemättä tämänpäiväiselle kurssille. Kolme iltaa peräkkäin on liikaa.
Tänään vein vaimoni keramiikkapajaan. Menin sitten Sompasaareen, joka on muuttumassa Kalasataman asuinalueeksi. Kävelin ja katselin pitkää graffittiseinää. Näin että Ihana Kahvila on vielä auki ja menin cappuccinolle. Kävelyn jälkeen kotiin ja sitten vaimoa hakemaan. Palatessa veimme tuliaiset ja auton J-pojan perheelle. Kohta puoliin tulee M-poika kumppaninsa kanssa vierailulle.
Olen tosiaan alkanut kaivata tekemistä, mikä lienee hyvä merkki. Eteenpäin mennään.
Asuinpaikkakysymykseen liittyy sellainenkin puoli, että isompaan asuntoon voisi laittaa isomman maalausstudion. Vaimollakin voisi olla uuni, jossa polttaa keramiikkateoksiaan. Toisaalta kovin etäällä menettäisin mahdollisuuden osallistua TaiKin avoimen kursseille, jota mahdollisuutta arvostan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti