Omaa jännitystä on vaikea analysoida. On epätodennäköistä, että kantasolusiirrossa tapahtuisi mitään kohtalokasta. Silti ajatukset tuntuvat kulminoituvan siihen. Todennäköistä on, että siirto tehdään, komplikaatioita syntyy enemmän tai vähemmän ja sitten alkaa siirron jälkeinen aika, josta ensimmäinen on merkityksellisin. Ensimmäisen vuoden aikana vastustuskykyni on alentunut. Siirron jälkeen luulen saavani käänteishyljintäoireita ja niitä lääkitään.
Kantasolusiirron pääpointti on siinä, että sillä saadaan lisävuosia. Psyykelläni olisi hyvä syy mieltää, että lisävuosia on tulossa. Silti se haluaa askarrella siirron parissa. Tällainen on alitajunnan voima. Minkäs teet?
6 kommenttia:
Tämä linkki on kyllä mielenkiintoinen: http://www.hs.fi/tiede/a1460602229535
Sillä aikaa kun hallitus vatuloi ja leikkaa tutkimus- ja koulutusrahoja, jotkut tekevät tuloksellista työtä. Ruotsissa.
Sanos muuta. Hyvä kuitenkin, että Kallioniemi saa ansaitsemansa resurssit käyttöönstä ja että jatkaa suomalaistenkin kanssa.
Hei! Tässä toinen linkki, josta varmasti hyödyt: https://youtu.be/aTilan5DkTM
Olen seurannut blogiasi jo ensimmäisen syöpäsi aikoihin. Silloin jo elin vaiheissasi mukana, vaikka tuolloin en koskaan kommentoinutkaan. Enpä silloin arvannut, että blogistasi tulee minulle tärkeä "vertaistuki" oman puolison vammautumisen käsittelyssä. Hänellä ei ole syöpä, vaan erittäin vaikea vamma,johon ei ole mitään parannuskeinoa. Lääkärin mukaan kyse on "kaikkein vaikeimmasta ongelmasta, minkä ihminen voi saada saamatta aivovammaa". Uuteen elämään sopeutuminen ei ole helppoa meillä kummallakaan.
Voimia tähän päivään, toivoa huomiseen, lujaa luottamusta parempaan! Taivaan Isän turviin tänäänkin!
Heikin kirjoittelusta on varmasti todella monelle vertaistueksi. Arvokasta, kun jaat ajatuksiasi!
Kieltämättä miettii näin sivustakin välillä, että mikä siinä siirrossa niin pelottaa?? Onko se lopulta se yksinäisyys, joka suurien kokemusten keskellä ihmisellä on? Jaettavaa on, vertaisihmisiä, mutta sittenkin kokemus on niin oma, ja vaikka itse on sitä täynnä ja osaa kuvata (kuten sinä osaat Heikki), niin sittenkin toiset eivät sitä tavoita! Onkohan siinä mitään samaa "kuolaa", jonka sisään sukeltaa, kuin naisella synnytyksessä?
"kuplaa", ei kuolaa
Lähetä kommentti