Ei huolta

Minun olisi pitänyt ilmoittautua Silmätautien ja leukakirurgian osastolle. Luulin sen riittävän, kun vilautin kela-korttia neuvonnassa. Hammaslääkäri osasi kuitenkin kaivata minua ja tuli huhuilemaan. Sitten vain pukille. Kalusto tuntui olevan hyvässä jamassa. Tikit olivat monella solmulla. Poistaminen tuntui ikävältä. Puristin kyynärtukia kestääkseni. Lääkärin piti kutsua apulainen, jotta sai tarpeeksi käsiä käyttöönsä. Vihdoin homma oli ohi.

Kävelin seiska aalle. Jälkipolin hoitaja katsoi katetrin poiston jälkiä ja päätti pyytää lääkärin katsomaan, koska siirto on niin lähellä. Lääkäri tutki tarkoin, mutta arvioi asian olevan ok. Ei syytä huoleen. Muistuttu että pitää huuhtoa kaksi kertaa päivässä. Voi olla, että siitä on sanottu aikaisemminkin. Välillä mietin, enkö tosiaan muista tällaisia vai onko niistä tosiaan sanottu. Myönnän olevani hajamielinen.

Lääkäri sanoi, ettei Syöpäyhdistyksen kurssianomuksiin tarvita B-lausuntoja. Mitenkähän lienee? Kela ja RAY taitavat olla rahoittamassa.

Unilääkettä lääkäri ei suostunut kirjoittamaan. Sanoi että katsoo läpi lääkelistani. Odottelin päivähuoneessa. Tuntui kestävän. Kävin kyselemässä hoitajalta. Hän sanoi, että lääkäri on kiireinen, eikä minulle ole varattu aikaa. Pitää vain odotella.

Lääkäri tuli sitten. Mainitsin hänelle hänen kiireistään, mutta hän ei pitänyt itseään kiireisenä. Muistan että en saanut unilääkkeitä edes ensimmäisellä sytostaattikierroksella, jolloin minulla oli univaikeuksia öisin. Lääkäri on asiassa hyvin puhdasoppinen. Ei auta kuin taipua. Tunnustan että kysymys on mukavuudesta. En viitsi herätä tarpeeksi ajoissa aamuisin ja se kostautuu iltaisin.