Lisää tutkimuksia

Minun tarinani kaari alkaa jännittyä. Sitä osoittaa blogini eilinen sivunlatauslukema, joka oli huikea 3.504. Lämpimät kiitokset teille hyvät lukijani, jotka kannattelette minua tällä matkalla.

Olemme taas hyvissä väleissä rakkaani kanssa. Henkisesti raskas tilanne koettelee välejä. Minä haluaisin puhua avoimesti ajatuksistani, mikä ei ole kivaa. Hänellä saattaa olla pientä defenssiä päällä, mikä on kovin ymmärrettävää.

Yritin paeta tilannetta uneen illalla, mutta ei se onnistunut. Otin ensin yhden unilääkkeen ja sitten toisen, joka tehosi.

Olen taas Meikussa, jonne tulin aamulla. Pää on pikkuisen kohmeinen unilääkkeistä. Auttelin yhtä nuorta pyörätuolipotilasta Biomedicumin paikkeilta sairaalan pääovelle. Se otti niin koville, että jouduin luovuttamaan ylhäällä, mutta potilaalle saatu apu riitti jo hyvin. Minun oli istuttava aulaan lepäämään. Yskitti kovin. Jätin sitten ulkovaatteet kaappiin Kolmiosairaalan aulaan ja menin hematologian poliklinikalle.

Hematologi kyseli kaikenlaista mennesstä ja teki lääkärintarkastuksen. Hän oli kovin huolissaan äskeisestä urakoinnistani johtuvasta yskimisestäni. Hän määräsi minulle lisäkokeita varmuuden vuoksi. Nyt ei mikään saisi häiritä suunniteltua siirtoa.

Lääkäri kertoi, että muinainen vesirokkoni on osoittanut äskettäin jonkinlaista aktivoitumista. Sama aiheuttaja voi saada aikaan vyöruusun. Hän määräsi minulle verikokeen asiasta.

Yskimisestäni johtuen hän määräsi minulle myös viruskokeen nielusta sekä keuhko- ja poskionteloröntgenin.

Yritin saada selkoa mitä huono ennusteeni merkitsee. No hän puhui paljon, mutta sanoi vähän. Siirrolla pyritään kuitenkin saavuttamaan enemmän kuin hoidoilla ilman siirtoa. Sain kuvan, että voi merkitä useita vuosia lisää elämää.

Siirryin huoneeseen 37, jossa minulta otettiin nielusta viirusnäyte. Hoitaja kaatoi sieraimeen suolavettä, työnsi sitten muoviletkun siitä sisään niin pitkälle kuin meni ja imi näytteen. Operaatio tehtiin kaksi kertaa kummallekin sieraimelle.

Sitten labraan. Laboratorionhoitajakaan ei tiennyt mikä näyte otettiin.

Seurasin mustaa viivaa röntgen-osastolle, joka on pari kerrosta alempana. Viiva haarautui kolmeen suuntaan, mutta löysin neuvottuna perilleä. Eikun odottamaan.

Röntgenhoitaja kutsui minut sisään ja kehoitti riisumaan ylävartalon. Sitten otettiin keuhkokuva, mikä on samanlaista kuin aina ennenkin. Hoitaja teititteli ja sinutteli vuorotellen. "Hengittäkää syvään." "Saat hengittää." Kuvaushetkiksi hän vetäytyi ohjaamon oven taakse. Sitten sain pukea paidan päälle ja poskiontelokuvat otettiin samalla aparaatilla istuma-asennossa.

Kävin kanttiinissa nakkikeitolla ja sitten omalle osastolle 7A:lle. Siellä minulta otettiin päiväpolihuoneessa ihonäyte kankusta. Hematologi puudutti paikan ja otti palan. Saan tukea tieteellistä työtä, sillä näyte menee tutkimusrekisteriin. Edellisessä näytteessäni oli ollut syöpäsoluja eli toivottavasti tämä on parempi.

Kysyin luuydinnäytteestäni. Se ei ollut vielä valmis. Edellinen näytteeni oli ollut puhdas ja sitä edellisessä näytteessä oli ollut jäännöstautia 0,3 prosenttia. Kuulostaa hyvältä kehitykseltä. Lääkäri lupasi soittaa minulle viimeisen tuloksen, kun se tulee.

Istun nyt kanttiinissa. Join kahvin. Minulla ei ole enää asiaa 7A:lle ennen kantasolusiirtoa ellei mitään erityistä ilmene.