Elämään kuuluu alku ja loppu. Voimme ymmärtää ajan vain lineaarisesti, vaikka suhteellisuusteorian mukaan toisinkin voisi olla. Jos voisin kiitää valon nopeudella, voisin siirtyä ajassa taaksepäin. Sitä en tiedä, vähenisikö ruumiini rappeutuminen samalla.
Mikäli oikein ymmärrän, aika kytkeytyy massaan. GPS-paikannuksessakin pitää tehdä pieni aikakorjaus, joka johtuu maan massasta.
Siitä kiistellään oliko ennen alkupamausta aikaa ollenkaan. Jos onnistuisimme lähestymään alkupamausta ja ohittamaan sen, emme pääsisi sen taakse. Me lähestyisimme kuin maapallon napaa. Kun ohitamme sen, olemme edelleen maapallolla.
Jos meillä olisi riittävät voimavarat ja massat käytettävissä, voisimme kai elää monessa ajassa yhtä aikaa.
Jotenkin noin fiksuimmat käsittävät olevaisuuden. Kiitos heille siitä.
Koska aika on meille lineaarinen, kiinnymme siihen, mistä meillä on kokemuksia. Minä olen kiintynyt ruumiiseeni, vaikka se on jo pitkälle käytetty. Ruumiissa on sellainen hieno piirre, että se pyrkii korjaamaan itseään. Jos osa aivoista tuhoutuu, jäljelle jäänyt osa pyrkii korjaamaan puutetta. Jos saamme jonkin taudin, ruumiimme pyrkii torjumaan sen.
Elävä ihminen pystyy rakastamaan. Vaikka rakkautta on vaikea määritellä, sitä eittämättä on olemassa. Kiintymykseni muihin ihmisiin perustuu myös kokemuksiin.
Kun hengitykseni lakkaa, kaikki muistot ja kokemukset katoavat. Ruumiini poltetaan ja tuhka päätyy toivoakseni Hietaniemen hautausmaalle. Muutun maaksi. Järki sanoo, että kaikki loppuu siihen.
Haluan uskoa, että rajan takana on jotakin muuta. Haluan uskoa, että sieluni siirtyy olotilaan, jota mielestäni John Tavenerin Eternal Memory kuvaa hyvin. Minulta ei puutu mitään. Kuvittelen olevani rantaniityllä ja odottavani onnellisena rakkaitani. Ehkä tapaan veljeni, joka kuoli mahdollisesti samaan leukemiaan 60 vuotta sitten. Järki ei tähän taivu. Aistithan katoavat kuolemassa. voin kuvitella tulevaa vain kokemani olevaisen kautta. Jumalalle kaikki on mahdollista.
Onneksi uskoa tarvitaan vähemmän kuin sinapinsiemen verran.
Lisää kaunista Tavenerin musiikkia: Fragments of a prayer. Oheiskuvitus kertoo maailmasta, josta haluamme pois.
4 kommenttia:
Pidä selvänä mielessä määränpää vaikka raskasta on ja voi hämärtää mutta matkassa aarteesi on se polkusi varrelle tuo auringon.
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi.
Kuoleman jälkeisen elämän tapahtumista on jokaisella uskonnolla oma näkemyksensä. Yksi kaverini uskoi ennen niin kuin raamattu opettaa. Nykyään hän ei usko ollenkaan koko tuonpuoleiseen. Minulle sen kuuleminen oli suuri järkytys. Olisin mieluummin kuullut vaikka hänen olevan hindulainen tai melkein mikä vain muu.
Lämpimät kiitokset sinulle kauniista toivotuksestasi!
Järjelle on mieluista olla uskomatta tuonpuoleiseen. Varmaan moni menee ihan tyynenä kuolemaan uskomatta mihinkään. Minulle kuitenkin toivo tulevasta tuo lohtua.
Lähetä kommentti