Nyt loikoilen tässä eikä ole kiirettä mihinkään. Huomenna olen vielä vapaa mies. Voin mennä ulos kävelylle. Minne huvittaa. Vapautta jatkuu vielä torstaiaamupäivänä. Puolilta päivin minun on astuttava osastolle 7B. Sitä ennen voisin käydä katsomassa, onko 7A:lla tuttuja.
Sairaalassa on potilailla erilaisia vapausasteita. 7A:lla vaihtoehdot liittyvät siihen, saako vai eikö saa mennä osaston ulkopuolelle. Jos potilas on matalasoluvaiheessa, on pysyttävä osastolla. Kysymys on omasta turvallisuudesta. Infektioita pitää välttää.
7B:llä me potilaat olemme vielä alttiimpia infektioille ja niiden saaminen aiheuttanee vielä enemmän hankaluuksia. Kai ne voivat olla kohtalokkaitakin. Siksi vapautta on vielä vähemmän. Meidän potilaiden on pysyttävä jokaisen omassa huoneessaan. Ainoastaan toimenpiteisiin meitä voidaan viedä niiden ulkopuolelle.
Voi olla hassu ajatus, mutta kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos minä karkaan erityshuoneesta, mitä minulle voidaan? Minua voidaan kehottaa palaamaan huoneeseeni, mutta entä jos en mene? Tuskin kutsutaan vartijoita minua viemään.
En ole tietääkseni tehnyt sairaalan kanssa sopimusta siitä, miten saan liikkua. Minä vain taivun siihen, mitä sanotaan. Kun olin kantasolusiirtokeskustelussa, allekirjoitin paperin, jossa suostuin siirtoon. Luullakseni paperissa ei puhuttu liikkumisvapaudestani mitään.
Mitä henkilökunta voi tehdä, jos olen tottelematon? Onko heillä eettinen velvollisuus hoitaa minua mahdollisuuksien mukaan, vaikka vikuroisinkin? En tiedä. Ehkä he voivat kirjoittaa minut ulos sairaalasta.
Ehkä henkilöstöllä on keinonsa. Epäilen, että Syöpäklinikalla eräs meluisa potilas vaiennettiin rauhoittavilla. Potilas saattoi ottaa niitä vapaaehtoisesti.
Onko potilaan otettava silloin hoitoa vastaan kuin sitä tarjotaan. Lähtöolettama on, että on. Niin asian pitääkin olla. Potilaalla ei ole muuta kuin aikaa. On hyvä, että sairaalan resurssit käytetään järkevästi.
Hoitajat ovat yleensä joustavia. Jos en potilaana pysty yksin menemään suihkuun, heidän kanssaan on helppo neuvotella, milloin mennään. Joskus hoitajat kieltäytyvät kiireeseen vedoten täyttämästä jotakin pyyntöä. Se on pientä.
Aion pysytellä huoneessani siten kuin edellytetään. Jos tulen hulluksi, olen luultavasti syyntakeeton.
11 kommenttia:
Yksi asia mietityttää: Voitko pitää meitä ajantasalla voinnistasi ja tapahtumista, niinkuin tähänkin asti, paitsi kaikkein huonoimpina päivinä ???
Varmaan juuri jotenkin noin. Saan käyttää läppäriä ja sairaalassa on wi-fi. Ensimmäisellä sytostaattikierroksella olin välillä niin heikossa hapessa etten voinut kirjoittaa. Voi olla, että nytkin tulee sellainen tauko.
Ei ole pakko ottaa hoitoa vastaan. Erästä iäkästä, jalatonta ja pyörätuolilla liikkuvaa ja ns kahden avustettavaa rouvaa alkoi sairaalassa painaa maksamattomat laskut. Oli kumma tunne kun hoitajana menet huoneeseen illan jo pimennyttyä ja potilasvaatteet on kauniisti viikattu sängylle ja rva kadonnut. Oli tilannut taksin ja valinnut paremman vaihtoehdon.
Toivottavasti ei!
Parantumisiin, Lissu
Kiinnostavia pohdintoja. Hyvä, että kuitenkin aiot noudattaa ohjeita, ne ovat sinun parhaaksesi :)
Kiitos hyvistä kirjoituksistasi. Olet kirjoittanut monenlaisista tunteista ja käsitellyt tilannetta monelta kannalta. Muista, että vaikka riskit ovat suuret, sinulla on mahdollisuus parantua kokonaan. Tätä mahdollisuutta kaikissa syövissä ei ole. Siltä kannalta siis kuitenkin olet onnekas - toivoa ei ole viety. Jos hoidon mahdollisuuksiin ei uskottaisi, sitä ei tehtäisi. Toivottavasti kohdallasi hoidot tehoavat toivotulla tavalla ja jaksat rankat ajat! Varaa mukaan paljon mieleistä tekemistä niiden hetkien varalta, kun sellaista kaipaat.
Sinun sijassasi kävisin varmaan huomenna ulkoilemassa ja syömässä jotakin hyvää ravintolassa - siihen ei tule pitkään aikaan mahdollisuutta.
Voimia ja hyvää menestystä hoidoille!
T. Pitkäaikainen lukijasi
Samoin ajatuksin luottavaista mielenlaatua toivotan.
Kiintoisia pohdintoja vapaan miehen oikeuksista ja velvollisuuksista! Eihän hoitoihin kukaan pakota. Vapaaehtoisuuden idea kannattaa pitää esillä aina! Kukaan ei pakota, vaan minä haluan! Ja olen oikeutettu saamaan hoitoa! Kiitollisia ajatuksia,valoa ja iloa!
Näin se on. Ei ole pakko ottaa hoitoa vastaan. Missähän vaiheessa potilaan oikuttelu luetaan haluttomuudeksi ottaa hoitoa vastaan. Minä voisin lähteä eristyshuoneesta kotiin, jos niin haluan.
Kiitos Lissu!
Lämpimät kiitokset teille Pitkäaikainen lukija ja Anonyymi! Yritän pysyä positiivisella mielellä. Kiitos myös tuosta ruokailuideasta. Otimme onkeemme ja kävimme ravintolassa lounaalla.
Nimenomaan noin. Minulla on oikeus korkeatasoisiin hoitoihin, koska Suomi on vieläkin erittäin hyvä maa. Kiitos sinulle, kun muistutit kiitollisuudesta. Aurinkoista kevättä.
Lähetä kommentti