Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 21. huhtikuuta 2016

Suojaeristyksissä

Täällä sitä ollaan suojaeristyksissä, oman turvallisuuteni vuoksi.

Uni tuli hitaasti viime yönä. Pakkaamiset jäivät aamuksi. Illalla laitoin herätyksen kahdeksaksi. Yöllä siirsin sen puoli yhdeksään ja aamulla yhdeksään. Aamu käynnistyi hitaasti. Kävin suihkussa ja panin puhdasta päälle.

Tavaran keruussa tuli kiire. Otin maalausvehkeitäkin mukaan. Akvarellipaperit jäivät ottamatta, mutta josko vaimo toisi myöhemmin.

Kultis lähti mukaamme viemään minua sairaalaan. Käväisin 7A:lla palauttamassa pari kirjaa. Toivoin näkeväni tuttuja, mutta päiväsali oli tyhjä. Kanslistin kanssa vaihdoimme muutaman sanan.

7B:llä otettiin vastaan kiireettömän luonikkaasti. Selvisi, että minun olisi pitänyt käydä verikokeessa ja sydänfilmissä ensin. En ollut saanut mitään lappua tulemisestani. Ehkä noista oli mainuttu, mutta olin unohtanut. Ei hätää. Jätimme tavarani huoneeseeni ja lähdin Tornisairaalan labraan. Vaimoni lähti ulos mennäkseen Kultiksen kanssa tämän kotiin.

Kävi ilmi, että sydänfilmiin jonotettiin samassa tilassa, Menin samalla jonotusnumerolla verikokeen jälkeen sydänfilmiin. Tarkkailin verikokeessa millainen on prosessi. Kaikki ovat kuulleet Hyslabin verineulaskandaalista. Laboratorionhoitajalla oli pöydällä pakkauksessa yksittäisissä koteloissa olevia neuloja. Hän pudotti käytetyn neulan viherkeltaiseen muovisäiliöön, jossa oli mittojen mukainen reikä. Säiliössä oli isompikin aukko ja siinä osittain auki oleva kansi. Hoitaja sanoi, että sieltä olisi hankala saada käytettyjä neuloja pois. Minusta vaikutti, että kaatamalla se onnistuisi. Se pitäisi kuitenkin tehdä tietoisesti. Hoitajan mukaan skandaalipaikassa on erilainen käytäntö. Hänellekään ei ole vielä selvinnyt, mitä siellä tarkkaan ottaen tapahtui.

Päätin venyttää vapauttani ja kävin kanttiinissa juomassa puolilitraa keltaista Jaffaa, kahvia ja syömässä kreemimunkin.

Palasin osastolle ja viivähdin vielä käytävässä katselemassa ikkunasta avautuvaa maisemaa Lastensairaalan työmaalle. Sitten astuin sisään huoneeseeni ja sinne jäin. Perushoitaja tuli ottamaan kontrolleja ja kertomaan talon tavoista. Aika samanlaista kuin naapuriosastolla. Yhden hengen huoneeni on hieman pienempi kuin vastaavat 7A:lla.

Täällä on tapana, että potilas punnitsee itse itsensä ja ottaa lämmön säännöllisesti. Hän merkitsee ne myös seinällä olevaan tauluun. Vatsan toimintaakin tilastoidaan. Vessassa on taulu asioiden kirjaamiseen.

Minulla on sähköhammasharja mukanani. Siihen kehotettiin hommaamaan uusi harja hygienian vuoksi. Hammastikkuja eikä -lankoja ei saa käyttää infektiovaaran vuoksi.

Täällä asu vaihdetaan joka päivä. Huoneeni ja käytävän välissä on välikkö. Siellä saan käydä vain laittamassa likapyykin asianmukaiseen säiliöön. Muutoin ei sinne eikä sen pidemmälle ole asiaa.

Lääkärikin kävi tutkimassa ja keskustelemassa. Kerroin hänelle kurkkutuntemuksistani. Asia varmistetaan nenänielunäytteellä.

Sitten tuli sairaanhoitaja juttelemaan. Tämä ja huominen päivä ovat löysiä. Huomenna tosin on tarkoitus asentaa Arrow-katetri. Lauantaina alan saada sytostaatteja. Niitä tulee jatkuvasti, yötä päivää. Tavara on tanakkaa, joten komplikaatioita luultavasti tulee.

Lääkärikierto on kaikkina päivinä maanantaista perjantaihin. Parina päivänä on mukana seniorilääkäri.

Kahden hengen task force saapui ottamaan nenänielunäytettä. Ensin oikeaan sieraimeeni työnnettiin ruisku ja letku. Ruiskusta tuli suolavettä ja letku imi sitä pois. Mukaan haluttiin suoveden lisäksi tavaraa, josta selviää, onko syytä huoleen. Sama toistettiin vasemman sieraimen kautta.

Vaimoni sisko tulee vaimoni seuraksi ensimmäiseksi viikoksi. Hieno asia. Vaimoni varmasti tarvitsee tukea. He tulevat käymään illalla.

Kyllä täällä hyvin pärjäillään.







12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kovasti tsemppiä koitokseen ja voimia! Toivotaan ettei mikään pöpö iske matkan aikana.

t äiti77

Anonyymi kirjoitti...

Olet monien meidän lukijoiden ajatuksissa, vaikka ei muuten tunnetakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Voimahali sinulle koetukseen! <3 t. Sairaanhoitaja Oulusta

Anonyymi kirjoitti...

Täältä kanssa Korkeimman sinauksen toivotukset! Jaksamista myös perhekunnallesi!
Tv. Lukijasi Lissu

Anonyymi kirjoitti...

Ei tuo helppo reissu tule olemaan, mutta kyllä sinä sen hanskaat. Kun muistat sen, että lupaus paremmasta odottaa kuitenkin nurkan takana, mutta ennen sitä on käytävä helvetti läpi. Eikä periksi saa antaa, missään vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea koitokseen ja levollista mieltä sekä luottamusta Korkeimman huolenpitoon! Kaikki sujuu varmasti hyvin, rukoilemme ja luotamme niin

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kannustuksestasi äiti77! Noita tarvitaan.

Heikki Honkala kirjoitti...

Voi kiitos! Sieltä päin huokuu hyvää.

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämpimät kiitokset sinne Ouluun! Melkein tunnen halauksesi.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Lissu! Sen varassa mennään.

Heikki Honkala kirjoitti...

Täytyy tähän tosissaan keskittyä. Tämä epävarmuus hoidon aloittamisesta voi jopa lisätä taistelumieltä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kovasti kiitoksia kannattelevasta viestistänne, joka huokuu lämpöä!