Hyvä näin, ajatteli Liisa kävellessään Kaivokadun raitsikkapysäkille. Tuulia tietää hänen kuntonsa ja ajatteli varmaan säästää häneltä emännän vaivoja. Hän voisi mennä nyt kotiin keräämään voimia iltaa varten. Raitsikassa tekstari piippasi muutoksen sopivan Sannille.
Tuulia ja Sanni ovat kumpikin naimisissa. Molemmissa pesueissa on miehen lisäksi lapsia. He ovat Liisaa varttuneempia. Liisa oli ajatellut konsultoida heitä rakkaudesta, seurustelusta ja avioliitosta. Liisalla oli hyvä mieli. Tulisi varmaan mukava ilta. Neuroosimörkökin tuntui viihtyvän nyt luolassaan.
Levättyään Liisa lähti matkaan. Hän oli ostanut tuliaisiksi Marianne-karkkeja. Tuulia toivotti hänet ja samaan aikaan saapuneen Sannin lämpimästi tervetulleiksi. Lapsetkin tulivat tervehtimään. Tuulian mies Matti touhusi kodinhoitohuoneessa ja heilautti kättään tulijoille.
Kolmikko asettautui olohuoneen sohvaan ja nojatuoleihin. Keskustelujen sai rönsyillä sinne tänne, kuulumisia kertoiltiin. Liisa piti mielessään, että hänellä on tärkeitä asioita puhuttavaksi ja ilta kuluisi nopeasti. Hän kertoi muille, että haluaisi saada neuvoja omiin tärkeisiin asioihin ja uskoo saavansa sellaisia juuri Tuulialta ja Sannilta. Nämä hymyilivät myöntymisen merkiksi.
Liisa vaikeni kaivaakseen rohkeutta esiin. Tuulia auttoi ja kysyi millaisista asioista Liisa haluaisi jutella. No rakkaudesta ja sellaisista, vastasi Liisa ja punastui vähän. Liisa ei tuntenut Tuuliaa eikä Sannia kovin hyvin, mutta luotti heihin. Hän oli suunnitellut puhuvansa poikkeuksellisen avoimesti. Neljä korvaa odotti jatkoa.
Ehkä tiedättekin, että olen seurustellut kaksi kertaa, aloitti Liisa. Minulla oli Oulussa sydänystävä, mutta se juttu meni mönkään. Sitten olen kulkenut erään Hannun kanssa, mutta tämäkin romanssi on nyt vähintäänkin hyllyllä.
Sanni oli nähnyt joskus Liisan juttelevan Hannun kanssa rauhanyhdistyksellä ja tunsikin viimeksi mainitun, joskaan ei kovin hyvin. Tuulia ei tiennyt eikä tuntenut Hannua. Liisa kuvaili Hannun pitkähköksi, sopusuhtaiseksi ja hieman tummaksi. Hannu pitää mielellään poikkiraitaista villapaitaa. Hänellä on niitä useita, jokin niistä aika iloisen värinen.
Juu, nyt tiedänkin, olen nähnyt hänet yrkällä, sanoi Tuulia. Kivan oloinen poika, hiukan komeakin. No miksi homma on nyt hyllyllä? hän uteli.
No, tuota, olemme molemmat kauhean työllistettyjä, paitsi minä olen nyt sairauslomalla, takelteli Liisa. Minä olen kouluttautumassa tutkijaksi, tosin minulla on vielä gradukin kesken. Minä upposin liian syvälle opiskeluihin ja nyt maksan siitä. Minusta on parempi näin, kun meillä on on kummallakin elämä niin vielä kesken. Arvelen, että nykyinen tilanne sopii hänellekin.
Ei se elämä valmistu koskaan, tuumi Sanni, mutta ymmärrän. Seurustelu jatkuessaan johtaa avioliittoon ja kun lapsia tulee, ei voi revetä joka paikkaan. Monet ovat kuitenkin selvinneet vaikka minkälaisista vaiheista. Voisitko kuitenkin ajatella aloittavasi seurustelun uudestaan?
Voi kunpa tietäisin, vastasi Liisa. Minä olin murkkuikäisenä rakastunut erääseen luokkakaveriini. Minusta tuntui, että koko ruumiini hymyili, kun tapasin hänet jossakin. Jos hän vahingossa sipaisi käsivarttani, tuntui, että sähköisku meni lävitseni. Nämä viimeiset eivät ole tuntuneet samalta.
Tuo nuoruuden rakkautesi tuntuu ihanalta, mutta mahtaisiko sellainen olla kestävää, tuumi Tuulia. Mitä itse arvelet?
Ohi se on mennytkin, totesi Liisa. Näin hänet muistaakseni viime vuonna kaukaa, eikä se tuntunut miltään. Rakkauden pitäisi kantaa hautaan asti. Minusta tuntuu, että en edes tiedä, mitä se on.
Kuule, tervetuloa joukkoon, kukapa tietäisi, sanoi Sanni. Tuulia myötäili nyökytellen.
No mutta tehän olette molemmat naimisissa, kai teidän pitäisi tietää, ihmetteli Liisa.
Rakkaus on kuin taidetta, josta joku on sanonut ettei kukaan osaa kunnolla määritellä sitä, mutta kaikkien mielestä sitä kuitenkin on, sanoi Tuulia. Tunnetko vetovoimaa Hannua kohtaan?
No ajattelen minä häntä aika usein ja välillä kaipaankin, vastasi Liisa. En vain oikein tiedä, mitä hän ajattellee.
Miten hyvin arvelet hänen tuntevan sinua? kysyi Sanni.
Kun kysyt, huomaan olleeni aika varautunut, vastasi Liisa. Mielestäni hänkin on ollut.
Niinpä, siinä olisi sitten teille yhteinen työmaa, jos päädytte jatkamaan seurustelua, totesi Sanni. Teidän pitäisi tutustua kunnolla, kertoa itsestänne kaiken tärkeän ja menneisyydestänne myös.
Pitäisiköhän meidän vielä yrittää? pohti Liisa.
Siihen ei kukaan osaa vastata, se on vain ja ainoastaan teidän kahden välinen asia, sanoit Tuulia. Ei ilmaisna ikuna kukaan maailmassa voi päättää teidän kahden puolesta, runoili Sanni. Vähän epäilen, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tunneparia. Luulen, että keskinäinen vuorovaikutus on yksi avainasioista tämmöisissä kaupoissa.
Minulla on vielä yksi juttu, joka askarruttaa kovasti. En tiedä kehtaanko sanoa, empi Liisa. No kerro vain, jos se helpottaa, häntä rohkaistiin. Pakkoa ei tietenkään ole
No kun minä kotona kaipaan Hannun seuraa ja kuvittelen häntä mielessäni ... aloitti Liisa. Nii-in, sehän kuulostaa mukavalta, kannusti Tuulia. ... kun minä sitten tapaan hänet, olen pikkuisen pettynyt. Hän on liian lihaa ja verta. Näen hänellä näppylän kaulassa ja hänellä on joitakin ilmeitä, joista en pidä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti