Pallopaisumus, ministeri, Taskisen Matti ja sängynkuljettaja – sekuntinovelleja

Odotin eilen autossa vaimoani, joka oli käymässä Kauniissa Veerassa.

Ajattelin yrittää taas sekuntinovelleja. Mitään ei tullut siihen mielessäni olevaan tyhjään tilaan, johon jotakin tulee, jos on tullakseen. 

Kohta syntyi tällainen aihio,  jonka nyt kirjoitan ulos:

Seija oli käynyt ostoksilla risteilijällä. Han saapui kasseineen aulaan, josta johti avoinna oleva ovi lasten leikkitilaan. Aulassa oli jokapuolella muovisia palloja, punaisia, sinisiä, keltaisia ... iloisen lapsellinen tunnelma. Pari kolme pompahteli portaita pitkin alas. Seija aavisteli pahaa. Hän oli ostanut aikaisemmin lapsilleen sulkapallomailat. Ikkunakaiteella notkui miehiä. Heidän takanaan aukesi sateinen meri. He katselivat huvittuneina, kun palloja kopsahteli aulan lattialle. Seija syöksähti leikkitilaan. Hänen kaksi ainokaistaan tyhjensivät hihkuen pallomerta mailoillaan.
Jokainen arvaa, mitä nyt seurasi. 

Yksi toissapäiväinen jäi "tulostamatta".

Kirjastovirkailijan pöydän edessä seisoi mies, joka näytti profiilisuunnasta aivan eräältä ministeriltä. Tuttu kalju, samanlaiset silmälasit samalla lailla päässä. Vähän matkan päässä luin minä novellia mukavassa nojatuolissa. Tuolla on jännärit, sanoi mies seuralaiselleen. Jotenkin ei kuullosta ministeriltä. Minun oli pakko lopettaa novellini kesken ja kävellä kohti portaita, jotta näkisin paremmin. Ei ollut ministeri. 

Tämä syntyi eilisiltana:

Taskisen Matti on yhtä vahva kuin August Väkevä aikoinaan. Niinpä hänellä oli tapana väännellä luokille kaiken maailman pitkulaisia esineitä, tietenkin saadakseen huomiota. Kerran hän tuli ajatelleeksi, että voisikohan hänen voimiaan muuttaa rahaksi. Hän päätyi betoniraudoittajaksi. Hän väänteli valuraudoituksia tuosta noin vain ilman mitään apuneuvoja. Kukaan ei enää kiinnittänyt häneen mitään huomiota rakennustyömailla. Sitten hänen ranteensa alkoivat särkeä.
Tänään hän on vanhassa toimessaan – ala-asteen opettajana. 

Ja tämä:

Potilasta kuljetettiin sängyssä kuten usein tapahtuu.

Sinä se vain sänkyjä työntelet, tokaisi potilas kuskille.

Tätähän minä ja vieläpä rahasta, kuului vastaus.

Kukas ne vainajat vie kylmiöön?

Kuka sattuu, minäkin usein, ei se ole tätä kummempaa.

Potilas vaikeni.