Pohdin mennäkö Myllypuroon, Meikun tornisairaalaan vai Tullinpuomin laboratorioon. Pelkäsin Myltsin Huslabissa olevan paljon jonoa eikä siellä varmaan ole wifiä. Olin niin kiltti, että menin Tullinpuomiin, koska oletan sitä suositeltavan tornin sijaan.
Kysyin vartiopömpelistä, onko paikalla wifi käytettävissä. Nuori nainen tiesi olevan, mutta ei sitä, saako asiakkaat käyttää. Tyydyin tähän tietoon.
Menin istumaan ja aloin lukea Hotakaista. Mikä sanaseppo hän onkaan! Jonossa oli edelläni 30-40 henkeä, mutta onneksi monet ovet olivat käytössä. Kyllästyttyäni lukemiseen aloin miettiä jatkoa aloittamaani Love storyn kahdenneentoista lukuun.
Vihdoin tuli vuoroni. Koppini laboratorionhoitaja ei ollut rutinoitunut, sillä hänet oli nakitettu alakerrasta, jossa on tuotanto. Hän onnistui kuitenkin toisella yrittämällä. Ensin hän tulosti pitkän liuskan tarroja putkiloita varten. Olin ihmetteleväni onko minulla vertakaan noin paljon. Han sanoi tulosteessa olevan myös ohjeita. Jokin kohta oli hänelle epäselvä ja hän kävi kysymässä neuvoa.
Hoitaja teititteli minua. Minusta tuntuu, että näin käy aikaisempaa useammin. Minua ei myöskään kehuta enää nuoren näköiseksi. Jos vertaa ylioppilaskuvaani ja viimeisintä Facebook-naamaani, tietää mitä on tapahtunut.
Hoitaja mainitsi, että minulla on myös EKG. Hyvä kun tuli esiin. Kysyin mitä muuta minulle on merkittynä. Hän löysi myös kantasolunäytteen ottamisen, mutta ei osannut sanoa, onko se tänään vai huomenna. Hän ei nähnyt järjestelmästä ajankohtaa.
Olipa hyvä, että olin unohtanut kantasolunäytteen. En ollut osannut jännittää, mutta nyt osaan. Tulos tulee varmaan vasta ensi viikolla. Edellinen näytteeni oli puhdas.
Siirryin aula-alueen pohjoispäätyyn odottamaan. Selvitin puhelimitse, milloin solunäyte otetaan. Se tapahtuu huomenna klo 9.15 ja klo 9.30 tapaan lääkäriin. Olin muistanut, että tapaisin hemapolin hoitajan ensin mainittuna aikana.
Aikani ventattuani kaivoin läppärini esiin. Verkko näytti olevan käytettävissä. Kävin neuvonnasta kysymässä, saako sitä käyttää. Ei ollut kielletty. Olihan tuo itsestäänselvyys.
Palasin paikalleni. Olin vielä seisaallani läppäri käsissäni, kun numeroni huudettiin ei aivan läheltä. Tullaan tullaan, huusin ja keräsin takkini, keppini sekä laukkuni mukaan. Kysyin hoitajalta, antaako hän minulle sähköshokkeja. Päinvastoin hän sanoi, hän mittaisi sydämeni sähköliikkeitä.
Minua kehoitettiin riisumaan yläruumis ja jalat paljaiksi. Ihmettelin pitääkö minun kävellä paljain jaloin mittauspedille. Ollessani hematologian osastoilla en saanut poimia edes lattialle pudonnutta esinettä. Tosin aika usein poimin.
Hoitaja pudotti lattialle paperipyyhkeen. Mieleeni tuli, että hän tekisi sellaisista minulle polun. Hän kuitenkin pyyhki jotain pois. Jatkoin ihokontaktiani lattiaan. Mittaus sujui nopeasti.
Palasin kotiin.
Alla olevasta tulee Kalliossa oleva veisto mieleen.
 |
| Tämäkö on se kaivo, josta paikan nimi tulee? |
Vein sitten vaimoni Kaivopuistoon, aivan sinne diplomaattialueelle. En ole aikoihin käynytkään. Mietin voinko käydä kävelyllä näin väsyneenä, kun on vielä kolmas keikka tänään, vaimon hakeminen.
Sää oli niin ihastuttava, että päätin kävellä.
Onko molemmat veen muotoiset puut saatu aikaan tarkoituksella?
Emmin hieman ottaa kuvia rakennuksista, koska lähetystöt ovat aiheesta hyvin varovaisia. Yhdysvaltojen suurta lähetystöaluetta ympäröi korkea aita, jossa oli ruksattuja kameran kuvia.
Olen käynyt kyseisessä lähetystössä kauan sitten. Tuntui että tuli Amerikkaan, kun siellä oli uniformupukuinen, kai merijalkaväen sotilas.
Myös toisen valtion, jälleen suurvallaksi pyrkivän, Venäjän lähetystön on kyräiltävä tehokkaan aidan takana. Se on kuitenkin toisaalla eli Tehtaankadulla. Muut valtiot voivat ottaa rennommin. Kiinan lähetystä on muistaakseni Kulosaaressa. Se on aika pieni verrattuna kahteen edellä mainittuun.
Alla olevan veistoksen tekijä on Cedercreutz. Taustalla oleva talo on Salus. Siinä toimii Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Sairaalanakin on talo joskus ollut.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti