Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 15. syyskuuta 2016

Armonlaaksossa

Matkamme Varsinais-Suomeen onnistui oikein hyvin. Oli virkistävää viettää aikaa läheisten sukulaisten ja ystävien seurassa. Oli myös hyvä olla toisaalla. Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa.

Kiertelimme eilen Naantalissa. Kävimme katsomassa ulkoa päin kolmea myynnissä olevaa asuntoa. Yksi näytti oikein hyvältä, mutta sen lähellä oli runsaasti liikennöity tie, liian lähellä.


Porilaisen äitini isoisä Akseli Nurmi (aik. Sjöberg) oli kotoisin Naantalista. Tämän on täytynyt päästä ripillie kuvassa olevassa kirkossa.




Minulle on yhä arvoitus, onko tämä vanhan Naantalin Mannerheiminkadulla oleva talo Akselin koti. Hänen isänsä Erik Sjöberg oli yksi menneelle Naantalille tunnusomaisista käsityöläisistä. Erik teki turkislakkeja. Joku saattaa huomata, että kuvan kyltissä on etu- ja sukunimi. Jälkimmäinen on sama kuin Erikillä. Tämä on ilmeisesti pelkkä sattuma. Soitin viime vuonna kyltissä mainitulle henkilölle. Hän tiesi, että talossa on joskus toiminut Sjöberg-niminen henkilö, joka ei ole hänelle sukua. En ole keksinyt, mistä asian voisi varmistaa - jos mistään.









Käytin toissapäiväistä synttärisankaria, kuusivuotiasta tyttärentytärtäni, muskarissa Armonlaakson monitoimitalolla. Hänen kotinsa on muutaman kilometrin päässä keskustassa. Olen kiitollinen meno- ja tulomatkaisista keskusteluhetkistämme.

Ajatelkaa mitä opin kyytiläiseltäni. Kun olimme lähdössä paluumatkalle, käynnistin auton, kun hän oli nousemaisillaan autoon. Hän kysyi, enkö enää tykkää hänestä. Kävi ilmi, että syy ajatukseen oli juuri käynnistyshoppuiluni. Miten tulkitsisitte tapahtunutta?

Myöhemmin matkallamme hän sanoi ihmettelevänsä, miksi on eri kieliä. Selitin hänelle, että Virossa ja Suomessa puhuttiin aikoinaan samaa kieltä. Koska Suomenlahti erotti väestöt, yhdestä kielestä kehittyi kaksi. Ruotsin ja Suomen erikielisyyttä en osannut selittää.




Vietimme sitten synttäreitä. Pääsin sitten kahden tyttärenpoikani kanssa saunaan, joka on vanhassa ulkorakennuksessa ja jonka löyty on autuaallinen. Pojilla olivat paitsi saunomassa myös katsomassa papan perään.

Heitin löylyä hitaasti nautiskellen. Se tunne juuri ennen kuin on pakko lähteä lauteilta!

Liukastuin kerran märällä puutrallilla. Rippikoulun käynyt nousi heti auttaakseen. Selvisin kuitenkin yksin ylös. Selkään sattui, mutta meni pian ohi.




Mieleeni on tullut sellainen hypoteesi, että Nådendal on suomeksi Naantali, koska Armonlaakson sanominen vaatii enemmän energiaa ärränsä vuoksi. 


Ei kommentteja: