Tänään vein vaimoni Bulevardille. Parkeerasin sitten auton Rööperiin mennäkseni kävelylle ja muutoinkin norkoilemaan. Palattuani en muistanut mihin olin jättänyt auton. Onneksi ei tullut kuin yhden korttelin ympärikävely ylimääräistä.
Menin entisen Masa-Yardsin telakan itäpuolella olevalle taannoiselle konepaja-alueelle Munkkisaareen. Sisään pääsee Tehtaankadun länsipäästä.
Komean näköistä asuntokantaa tulossa. Vain yksikö konepajarakennus säilytetään?
Vajaa kaksi viikkoa alla olevasta päivämäärästä rakkaani ja minut vihittiin Oulun tuomiokirkossa.
Täällä istuin litkimässä puoli litraa kookosjuomaa. Seuraani liittyi mies, joka osoittautui Filippiinien asiantuntijaksi. Minun tietoni ovat erittäin vähäiset kyseisestä maasta ja niinpä haastattelin miestä. Valstio koostuu saarista, joiden välit ovat jopa vuorokauden matkan pituisia. Maa on periaatteessa demokratia, mutta vanhat suvut vaikuttavat asioiden kulkuun. Jokin vuoristoalue on kommunistisissien hallussa. Valtion joukot taistelevat näitä vastaa sillä tavoin kuin ei pitäisi. Miehen appivanhemmat ovat kohtalaisissa asemissa yhteiskunnassa ja tästä syystä kummallakin on pistooli. Kertojan vaimon setä oli suositellut tällekin käsiaseen hankkimista, hyvä hinta/laatu-suhde olisi eteläkorealaisessa Colt-jäljitelmässä. Ei ollut hankkinut. Filippiiniläisiä on runsaasti merillä. Miehen arvion mukaan nämä ovat halpatyövoimasta kalleimpia.
Tänään iltauutisissa saimmekin kuulla ja nähdä Filippiinien huumesodassta.
Auton löydettyäni kävin jalan Temperassa Uudemaankadulla. Ostin kolme paksua Sennelier-öljypastellia. Onnistuin ostamaan muistin varassa sellaisia sävyjä, joita minulla ei vielä ole.
Olisin halunnut ostaa Rotring-tussikyniä, joita on joskus ollut tarjolla. Nyt oli annettu tilaa Copic-merkille, joka on minulle tuntematon. Toivottavasti TaiKin naapuri olevassa Kynä ja Paperissa (vai Kynässä ja Paperissa?) on vielä Rotringeja.
Samalla kadulla on Rajatiedon keskus, johon ilmeisesti kuuluu myös Edenin puutarha, joka nimi oli vieressä. Ikkunassa oli pieniä esitteitä. Jostakin syystä pieni pelon tapainen käväisi mielessäni. En ole yleensä kovin altis peloille. Vastapäätä paikkaa oli Pelastusarmeija.
Kävin läheisessä pikku kahvilassa, josta sain minulle sopivan välipalan, cappuccinon ja banaanin.
Jaksoin kopsutella oikein hyvin lenkkini Rööperissä.
Kun nauraa enemmän, elää pidempään ja kun elää pidempään, ehtii nauraa enemmän. Satavuotiaiden salaisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti