Soitin lääkärille tänään kuten olimme sopineet eilen. Kerroin suuni olevan paremmassa kunnossa. Oli ilmeisesti jotakin ohimenevää. Homma oli sillä klaari.
Lähdin sitten pistettäväksi. Jätin auton Kivelän sairaalan luo, jotta voisin päiväkävellä mennen tullen. Mietin kävisinkö katsomassa olisiko Töölön kirjastossa lainattavissa "Kunnon sotamies Svejk", jonka olen ajatellut lukea. En käynyt. Kotona on luettavaa ensi hätiin.
Saavuin Töölöntullin pistämöön ja otin jonotuslapun. Edelläni oli 20-30 henkeä. Onneksi usea ovi toimi. Meni siinä kuitenkin puolisen tuntia. Luin Örkenyt novelleja, joista jotkut ovat riemastuttavia, toiset kolkkoja. Kirjoitin mielessäni yhden itsekin.
Verta otettiin aika monta putkiloa. Valutus onnistui ensimmäisestä reiästä.
Tutustuin paluumatkalla tähän teokseen, joka on Sibelius-puiston naapurissa, Mechelininkadun toisella puolella olevassa puistossa, tiedä vaikka sekin lasketaan Sibeliukselle omistettuun viheralueeseen.
"Tämän Kalevala-aiheisen patsaan lahjoitti vuonna 1939 Leo ja Regina Wainsteinin säätiö Helsingin kaupungille".
Kyseinen säätiö toimi vuosina 1928–2003 ja sulautettiin Suomen Kulttuurirahastoon.
Kauppaneuvos Leo oli kotoisin Odessasta ja hänen rouvansa Puolan Bialystokista.
Pariskunta peruti säätiön 'vuonna 1928 Suomeen saapumisensa muistoksi ja kiitollisuuden osoitukseksi'.
Voi vain arvailla, millaisia vaiheita Wainsteinit ovat kokeneet. Sukunimen perusteella voisi aavistella heidän olleen varhaisia pakolaisia.
Aivoni suoltivat tekstiä illalla. Minun piti lopettaa viimeiseen sekuntinovelliin, mutta sitten tuuppautui ulos kalma-aforismeja. Onneksi unilääkitys alkoi vaikuttaa ja aivot rauhoittuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti