Kirjoittamiskurssi alkoi

Me kurssilaiset sekä opettajamme kokoonnuimme tänään Kriittisen korkeakoulun tiloihin Albertinkadulle. Istuimme neukkarissa, johon ei juuri enempää väkeä olisi mahtunutkaan. Kysyin koulun taustasta. Neukkarin seinällä on Tapani Raittilan piirtämä muotokuva Reijo Wileniuksesta, mikä selittää koulun alkuperäistä ideologista taustaa, mutta nykyään opinahjolla ei sellaista ole. Koulu rinnastuu statukseltaan vapaata sivistystyötä tekeviin oppilaitoksiin kuten kansalaisopistoihin.

Esittäydyimme, vetäjä luennoi ja lopuksi hän antoi palautteen yhden osallistujan lähettämistä teksteistä.

Istunto oli hyvin antoisa. Nyt käsitän, miten vähän tiedän kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Näissä aiheissa olisi tekemistä loppuelämäkseni.

Olin lukenut päivän kirjoittajan tekstit, mutta en ollut saanut kunnolla otetta niihin. En näköjään osaa edes lukea. Palautteen mukaan kirjoittaja on hyvin lahjakas. Hän sai tietysti myös ohjeita taitonsa kehittämiseen. Meidät on ohjeistettu olemaan näyttämättä luettaviksi tarkoitettuja eli kirjoittamiamme tekstejä ulkopuolisille, mutta kai tuon verran voi sanoa.

Tässä poimintoja oppimastani:

• pitää tietää, miksi jokin lause on tekstissä (jotakin tällaista olen ollutkin tietävinäni) 
• hyvässä tekstissä ei ole liikaa adjektiivejä eikä olla-verbi saa toistua liian tiheään
• hyväksi kirjoittajaksi ei välttämättä opi, vaikka kuinka opettelisi
• tarinan kertojaminä ei ole sama kuin kirjoittaja itse
• kirjoittajan kannattaa miettiä, toteuttaako teksti hänen aikeensa
• blogin kirjoittaminen ei välttämättä kehitä, koska kirjoittaja ei saa oikeanlaista palautetta
• jos ruotsinkielinen kirjoittaa suomeksi, tekstissä voi olla piirre, joka erottaa tekstin muiden tekemistä
• tekstin ei pidä olla vain sarja tapahtumia.

Jos en opi paremmaksi kirjoittajaksi, opin ainakin paremmaksi lukijaksi.

Osallistumiseni tälle kurssille osoittaa, miten some voi avata uusia ovia. Sain vinkin tästä kurssista eräältä lukijaltani. Hauskaa että hän on itsekin kurssilla (lämpimät kiitokset P.!).

Kävelin Albertilta Kaartinkaupungin ja Kruunuhaan kautta Hakaniemeen, josta tulin metrolla Hertsikaan. Yritän tänään vielä lukea ainakin yhden osallistujan tekstin uudestaan,  kun nyt olen saanut arviointityökaluja.


Mieleeni tuli tänään, että jospa kirjoittaisin myös englanniksi. Sepä vasta olisi haaste. Miltähän suomenkielisyyteni vääjäämätön vaikutus tuntuisi englanninkielisistä lukijoista?