Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uudella kynnyksellä

Tänään onkin ollut hommaa. Olisi pitänyt paneutua aikaisemmin. Olin jo siirtänyt osan tunnisteella "Novelli" tässä blogissa olevista teksteistä Pages-tekstinkäsittelyohjelmaan. Tänään siirsin loput. Korjasin "vääräfonttiset". Poistin tyhjiä rivejä ja sain valikoiduksi seitsemän novellia kymmenelle sivulle. Enimmäismääräksi oli annettu kymmenen liuskaa.

Tänään on toivottu viimeinen palautuspäivä. Soitin Kriittiseen korkeakouluun, joka järjestää kurssin, ja kuulin, että huomennakin vielä voisi toimittaa. Sain kuitenkin tekstini jo lähetetyiksi .

Olin luullut, että kurssi pidetään vain kahtena päivänä, mutta se onkin neljänä. Ensin kuullaan luentoja, seuraavana saadaan palautetta teksteistä, ja sitten sama uudestaan. Aluksi opiskellaan kahtena päivänä peräkkäin, sitten tulee tauko ja taas jatketaan kahtena päivänä.

En tiedä, käsitelläänkö kurssilla kielioppia. Se sopisi minulle, mutta mielelläni kuulisin muutakin kirjoittamiseen liittyvää. On kovin kauan siitä, kun olen istunut äidinkielen tunneilla. Oikeakielisyysohjeisiin on ymmärtääkseni tullut väljyyttä. Nykyään on kätevää tarkistella asioita internetistä.

Monien virkkeitteni alkuperäinen sanajärjestys onnahtaa. Olisi hyvä jaksaa lukaista teksti ainakin kerran uudestaan. Lukiessa huomaa helpommin kuin kirjoittaessa, millaisena teksti virtaa paremmin.
En yleensä kirjoita kovin pitkiä virkkeitä. Olisi kuitenkin mukava oppia, miten pitkät virkkeet saadaan sujuviksi. Portugalilainen nobelisti José Saramago virkkeet tulvivat sanoja. Muistelen, että hänen virkkeensä tuntuvat myös sekoittuvan toisiinsa. Kari Hotakainen puolestaan on lyhyiden ja iskevien lauseiden mestari. 

Lukiessa voi myös myös huomata, miten jonkin asian voi sanoa nasevammin.

En laittanut lyhyimpiä novellejani mukaan. Vaimoni neuvoi, että olisi parempi, jos tekstien pituus ei suuresti vaihtelisi. Voisin keräillä mininovellejani ajan mittaan omaksi sarjaksi.

Mieleeni on tullut, kun olin menossa ensimmäiselle maalauskurssille 90-luvulla. Podin vähän ramppikuumetta. Tämänhetkiset tuntemukseni muistuttavat tuolloisia.


Ei kommentteja: