Ruotsin sydämessä juuria tonkimassa

Kaksi historiafriikkiä on risteillyt ympäri Närken maakuntaa Ruotsin sydämessä. Meillä oli kaksi kohdetta, Sköllerstan kirkko ja Risebergan luostarin rauniot.

Otin tämän pikku tutkimusmatkamme etukäteen löysin rantein, enkä valmistautunut kunnolla. Tulomatkalla laivalla heräsin ottamaan yhteyden Sköllerstan seurakuntaan varmistaakseni, että pääsemme kirkkoon sisään. Sain vastauksen sähköpostiini vielä samana päivänä.

Valitettavasti kirkkoa remontoidaan, joten vierailua ei voitu järjestää.

Nyt ihmettelet, miksi halusimme käydä kyseisessä kirkossa. Paikka kiinnostaa minua, koska 1400-luvulla syntyneet Claes Prytz ja hänen vaimonsa on haudattu tuohon kirkkoon. Sukupuuni mukaan polveudun tästä muinaisesta pariskunnasta. Kirkossa pitäisi olla muistokivi, johon on hakattu kuva mainitusta pariskunnasta. Olisi hauska ottaa selfie heidän seurassaan.

Päätimme käydä katsomassa mainittua kirkkoa ulkoapäin. Löysimme yksinkertaisen kauniin pyhäkön viehättävän kirkkomaan ympäröimänä. Malli on sama kuin Suomessa olevien keskiaikaisten kivikirkkojen. Tämän seinät olivat jostakin syystä rapatut.

Kirkon parkkipaikalla oli lupaavasti yksi auto. Kirkosta näkyi valoa. Kokeilin yhtä sivuovea, mutta se oli lukossa. Kirkossa ehkä oli puuhailemassa joku, jota on kielletty päästämästä ketään sisään. Kun palasimme etupuolelle, kokeilin etuovea. Yllätyksekseni se oli auki.

Marssimme sisään. Kirkon lattiat, lehtereiden seinät ja kyntteliköt oli suojattu remontin ajaksi. Kirkon toisessa päässä oli nainen, kai konservoimassa tai restauroimassa. Kirkossa kaikui niin, ettemme kumpikaan saaneet selvä toistemme huuteluista. Tapasimme keskialueella ja juttelimme. Kerroin asiamme. Emme tietystikään voineet ruveta penkomaan paikkoja. Kuulimme, että lähellä olevassa punaisessa talossa ehkä tiedetään jotakin asiastamme.

Punainen talo oli lukittu eikä ovikelloon vastattu. Seinässä luki: Sockenstugan, Svenska Kyrkan, Sköllersta församling. Iltapäivä oli jo pitkällä. Ehkä talossa oli oltu aikaisemmin.

Viritin Googlemapsin johdattelemaan meidät Risebergaan. Seutu on ilmeisesti Ruotsin vilja-aittaa. Näimme valtavia peltoalueita ja varakkaan näköisiä tiloja. Nousimme kukkulalle, josta löysimme kohteemme. Maasto oli hieman hankala, joten vaimo jäi alas odottamaan.

Miksi Risebergaan? Adelsvapenin mukaan sotaeversti Claes Prytzin poika Hans oli munkkina Risebergassa. Hän kuitenkin avioitui vuonna 1523. Hän oli 62- tai 63-vuotias. Anna-rouvan on täytynyt olla häntä nuorempi, koska he saivat seuraavan vuonna Claes-nimisen pojan.

Kustaa Vaasa tunnetusti otti 1500-luvun alkupuolella kirkon omaisuuden haltuunsa vedoten uskonpuhditukseen. Hän tarvitsi rahaa maksaakseen sotavelkoja Lyypekille. Prytzien merkillinen tarina liittyy noihin tapahtumiin. Sotaeverstin kerrotaan eläneen lähes 100-vuotiaaksi ja vastustaneen reformaatiota. Niskottelunsa vuoksi hän menetti omaisuutensa kruunulle.

Hansin kerrotaan menettäneen näkönsa lapsena, mutta saaneen sen takaisin aikuisena. Kiitollisena tapahtuneesta hän olisi sitten mennyt luostariin.

Luostarista on jäljellä osa päätyseinää ja muiden tilojen kivijalkoja. Alueella on esittelytauluja. Otin niistä kuvia ja tutustun sisältöihin myöhemmin.

Hans Prytzin luostaritarinassa on iso ristiriita. Riseberga oli nimittäin nunnaluostari. Jopa Pyhän Birgitan tytär tuli nunnaksi Risebergassa. Wikipedia tietää, että luostarissa on ollut jonkin verran maallikkoveljiä nunnien apulaisina. Sekö oli Hansin homma? Vai onko hänen tarinansa legendaa?

Miksi Hans lähti luostarista? Riseberga otettiin kruunun haltuun vuonna 1527. Olisiko alasajo alkanut jo aikaisemmin, apumiesten hommat vähentyneet ja Hans joutunut etsimään onneaan muualta? Ehkä hän kääntyi aidosti luterilaiseksi ja jätti laitoksen sen vuoksi neljä vuotta ennen sen omistusjärjestelyjä. Nunnat saivat vielä asua luostarissa seitsemän vuotta. Oliko Anna nunna?

Hansin ja Annan poika Claes kuoli kolmekymppisenä, mutta ehti toimia peräti Örebron kaupunginkirjurina. Sköllersta ja Riseberga ovat Örebron liepeillä.

Claesin ja hänen Karin-vaimonsa Göran-poika muutti Pohjanlahden tälle puolelle.

Tarua vai totta? Kiehtovia tarinoita kuitenkin.