Sain eilen kaksi pussia punasoluja ja saman verran verihiutaleita. Siinä se päivä menikin, kun ensin odotetiin pusseja verikeskuksesta ja sitten niiden tiputtamiseen meni tunteja. No, eipä kiireitä. Sovimme, että jään yöksi sairaalaan, koska aamulla otettaisiin taas verikokeet. Niin tapahtuikin.
Aamun mittaustulokset katsottiin riittäviksi ja pääsin kotiin puolenpäivän jälkeen.
Tässä on mittausarvojani päiviltä 21.7., 25.7, 26.7., ja 27.7.2014:
Hemoglobiini 103, 81, 75, 104: 134-167
Erytrosyytit 3.12, 2.5, 2.34, 3,29: 4.25-5.7
Leukosyytit 44.9, 1,8, 1.2, 2,0: 3.4-8.2
Trombosyytit 143, 22, 9, 69: 150-360
CRP 9, - , - , 13: <3
Sain viimeiset sytostaatit 16.-17. tätä kuuta Viime maanantaiset (21.7.) veriarvot ovat olleet vielä kohtuulliset. Sairaalan herätti ilmeisesti ensisijaisesti trombosyytti- eli verihiutalearvon romahtaminen. Alhainen arvo voi merkitä verenvuotoa ja mustelmia. Leukosyytit eli valkosolutkin laskivat. Ne torjuvat tulehduksia, mutta huolta ei ilmeisesti ollut, koska CRP - eli tulehdusarvo ei ollut riehaantunut. Tulehduksia ei ollut tullut. Erytrosyyttien eli punasolujen kehitys näyttää kulkevan käsi kädessä niin kuin kai pitääkin. Hemoglobiini on punasolujen happea sitova osa.
Ihmettelen voiko leukosyyttiarvo olla tosiaan ollut 44,9 maanantaina. Ilmeisesti se ei ollut huolestuttavaa, koska siihen ei reagoitu.
Kesti noin viikon sytostaattien saamisesta ennen kuin arvot vajosivat pohjalukemiin, josta ne saatiin veritankkauksella kääntämään suuntaa. Ehdin jo välillä ihmetellä hyvää vointiani.
Veritankkaus ei palauttanut arvoja viitehaarukoihin (taulukossa oikeassa reunassa), mutta käänsi huonon kehityksen suunnan. Huomenna menen taas Hertsikan sairaalaan verikokeeseen. On mielenkiintoista nähdä, onko hyvä kehitys jatkunut, vaikka lisää lisäverta ei ole saatu, vai tuleeko notkahduksia.
Sairaalassa näytti ensin, että minulla kävi tosi hyvä tuuri, kun pääsin yksityishuoneeseen. Se oli kuitenkin etelän puolella, joten arvaatte millaista siellä oli näinä paahteisinä päivinä, kun sairaalan ilmastointi perustuu ikkunoiden avaamiseen. En voinut pitää ikkunaani auki yöllä, koska ulkpuolella jyrisi jokin työkone.
Yleensä olen viihtynyt sairaalassa oikein hyvin, mutta nyt odotin pääsyä kotiin. Täällä kotona sain läpivedolla järjestettyä itselleni varsin säälliset olot kesän ehkä kuumimman päivän viettoon.
Rillivarkaat tulevat illalla. Se tietää papalle vauhtia ja mukavaa menoa.
(Rillivarkaat = tyttärentyttäret 4 ja 6 v.)
7 kommenttia:
Kyllä se onkin nyt aika alkaa viihtyä sairaalan ulkopuolella! Eikö tämä ollut viimeinen myrkytyskerta, eli nyt toipumisvaihe voi varsinaisesti alkaa?
Juuri näin Anne!
Olen lukenut jokaikisen mielenkiintoise blogisi. En tiedä, olisinko itse selvinnyt noin rankoista hoidoista fyysisesti, saati henkisesti ??? Sinä olet selvinnyt niistä hienosti :-) Nyt vain nauttimaan loppukesästä Terveenä ! Lupaileekin lämmintä elokuuta.
Lämpimin terveisin Liisa
Vaikka ei tunneta toisia niin tunnen sympatiaa, miheltäni on leikattu pari vuotta sitten kilpirauhaset pois, koska siihen kasvoi syöpä. Lääkärin mukaan se syöpä olis pitänyt lähteäa leikkauksen yhteydessä, mutta otan siitä huolimatta varauskella tämän lääkärin lausunnon. Se syöpä-sana on ennen tarkoittanut samaa kuin kuolema, mutta nykyään moni kuulemani mukaan parantuu siitä, mutta siitä taidetaan vähemmän tiedoittaa. Paranemista toivon sinulle. Syöpä on niin läheisesti koettu sairaus omassa perheessä, että olen hengessä mukana näitten muittenkin sairaitten kanssa. Hyvää kesän jatkoa ja voimia sinulle terv. Kerttu
Kiitos Liisa mukavasta viestistäsi! Olisit varmaan selvinnyt. Siinä ne hoidot ovat menneet päivä kerrallaan. Hyvää vointia ja kaikkea hyvää sinullekin! Heikki
Kiitos mukavista toivotuksista ja elämäsi jakamisesta Kerttu! Sairauden kokeneet ja rinnalla kulkijat tietävät parhaiten mistä puhutaan, kun syöpä on kyseessä. Suurin osa parantuu nykyään syövästä ja suurimmalla osalla selvinneistä syöpä ei uusiudu. Hyvää eloa, oloa ja kaikkea hyvää sinulle Kerttu!
Kiitos vastauksesta! Kyllä sitä haluaa olla hengessä mukana ja myös olla rinnalla kulkija koska asia on omassa perheessäkin tuttu..
Terv. Kerttu
Lähetä kommentti