Normipäivä: "Normipäivä", spessu keissi, viimeinen voitelu, hyvää asiakaspalvelua, huonoa brändimoraalia, amerikkalaisuudesta, syöpäpotilaan identiteettimuutoksesta, vaateshoppailua, äijän korumietteitä ja yllätyskukkapuketti

Sanojen sisällöt muuttuvat. Nyt on alettu käyttä etuliitettä normi merkityksessä normaali. Veikkaan, että tämä sovellus on tullut jäädäkseen. Normipäivä ei tarkoita päivää, jolloin erityisesti noudatetaan sääntöjä vaan normaalia eli tavallista päivää.

Kuulin juuri tätä kirjoittaessani radion Ali show:ssa haastateltavan käyttävän ilmausta "spessu keissi". Nostaa karvat, joita tosin on vähän jäljellä, pystyyn, mutta näihin lienee tottuminen. Slangisanat ovat ennenkin syntyneet vieraskielisistä sanoista.

Minulla on ollut tänään normipäivä eli olen elänyt suurin piirtein terveen ihmisen elämää. Olen pörrännyt Vuokin rannassa, shoppaillut Itiksessä ja käynyt kirjastossa.

Kävin aamulla verikokeessa. Yleensä suoni on näissä löytynyt paremmin kuin kanyylia laitettaessa. Tänään pistettiin muistaakseni neljä kertaa ja saatiin näyte vain yhteen putkiloon. Toiseen ei onnistunut. Sitten näytteenottaja pyysi naapuria jatkamaan. Tämä sai toiseen näytteen aika nopeasti.

Soitin päivällä Syöpäklinikalle tuloksista. Riittävät siihen, että saan huomisesta lähtien viimeiset Sytostaatit. Kutsuin alkavia hoitoja viimeiseksi voiteluksi. Hoitaja oli heti samalla aaltopituudella ja kehoitti nukkumaan hyvin ensi yönä.

Kuulin tänään radiostakin hoitoalaan liittyvää anekdoottia. Jossakin sairaalassa oli nukkuva potilas herätetetty illalla saamaan unilääkkeen. Toisesta tapaukseta en tiedä tapahtuiko se potilaan kotona vai sairaalassa enkä sitä, kuka oli toimija, mutta oli laitettu herätyskello soimaan illaksi unilääkkeen ottamista varten.

Vein aamulla vaimoni erään ystävämme luo kyläilemään Vuokkiin eli Vuosaareen. Menin sitten kävelylle Vuokin Aurinkorantaan. Ajattelin käydä eräiden tuttaviemme pitämässä kahvilassa. En löytänyt sitä. Kysyin eräältä toiselta kulkijalta. Hän ei tiennyt. Ilmeisesti ovat lopettaneet. Hän kehoitti minua menemään Kampelaan, joka on hiekkarannan toisessa päässä ja kehui sieltä saatavaa lohikeittoa. Tein työtä käskettyä, menin ja söin lohisopan. Hyvää oli! Oli muuten kalaa keitossa ja annos iso. Perunat kalojen alla. Tässä nähdään suosittelun voima. Voisin viedä vaimoni lounaalle sinne joskus.

Possu asialla kuten huomaatte

Menin sitten Itikseen shoppailemaan. Siellä meni tunteja. Yritin pitää nestetasapainosta ja syömisestä huolta. Kun menin ostamaan kylmää cola -juomaa, asiakaspalveli haki limun kylmäkomerosta, koska se oli kylmempää kuin edessa tarjolla oleva jäissä makaavat juomat. Hoksasi ehdottaa vielä jäitä mukaan. Mukava hoksaus. Hyvää asiakaspalvelua.

Etsin paitoja, farkkuja ja shortseja. Löysin Stockalta puseron ja farkut. En tosin muista, oliko puseron koko sopiva. Ihmettelin hieman niissä olevaa minulle outoa logokuvaa. Kävi ilmi, että tuotteet olivat Marlboron mutta brändi oli jokin muu. Ajattelin, että se on jokin kyseisen yrityksen halpisbrändi tai sitten ovat alkaneet lanseerata tätä käyttämänsä vaatebrändin Marlboron tilalle. En pidä vaatteiden myymistä tupakkabrändillä  Kyseessä on tupakkamainonnan kieltävän lakipykälän kiertäminen. En ostanut. 

Yhdessä liikkeessä oli klassisia Levis -farkkuja alennuksessa. Olisin ostanut, jos olisi löytynyt koko. Aikaisemmin en olisi ostanut. Olen alkanut suhtautua amerikkalaisuuteen myönteisemmin kuin ennen. Aivan lapsuudessani siinä oli myönteinen klangi. Sitten minut valtasi jokin humanismi, johon amerikkalaisuuden arvostaminen ei oikein istunut. Eräänlaista ennakkoluuloisuutta. Nyt huomaan asenteeni muuttuvan. Kävin Amerikassa pari kertaa 80-luvulla. Nyt olen alkanut ikävöimään ja toivomaan, että voisin käydä uudestaan. USA on ankara maa köyhille ja se on tehnyt paljon pahaa maailman mittakaavassa, mutta niin on moni muukin suurvalta. Amerikassa kuitenkin työtä tekevä pärjää ja sen kulttuurissa on merkillistä dynaamisuutta. USA:ssa käydessäni ja dollareita käyttäessäni koin jollakin oudolla tavalla, että taaloissa on voimaa. Tällä asennemuutoksellani voi olla jotakin tekemistä syöpää sairastavien identiteettimuutoksen kanssa.

Farkkuja en löytänyt, enkä shortseja. Ostin kuusi paitaa. Niitä valitessani tuli mieleeni, että miksi en valitsisi iloisemman värisiä kuin ennen. Olen ollut aika konsu värien suhteen. Osa ostamistani onkin aikaisempia värikkäämpiä. Myös tässä voi olla jotakin alitajuista. Olenkohan tavallaan aloittamassa alusta.

Vaimoni kertoi eilen, että syövän sairastamiseen liittyy itsekeskeisyys. Niin varmaan on. Kun voimat ovat vähissä ja oireita päällä, joutuu keskittymään olennaiseen. Kun voimat karttuvat, voi itsekeskeisyys jäädä päälle. Toivottavasti ei loppuelämäksi.

Katselin Stockkalla koruja. Olen ajatellut ostaa vaimolleni jotakin muistoksi hänen valmistumisestaan FM:ksi. Iso saavutus. Useimmat Stockan koruista olivat liian halpoja. Kalliimmat varmaan liian kalliita eivätkä muodoltaan napanneet. Tunnistan itsessäni äijämäisyyden piirteitä. Niin äijä en kuitenkaan ole, että ostaisin vaimolleni edullisen korun ja sanoisin, että "Sain muuten halvalla".

Äijämäisyyttä kai sekin, että en mukamas viihdy shoppailemassa. Onhan se oikeastaan kivaa, jos ei ole kauhea rahapula. Minua ei kuitenkaan huvita shoppailla ilman, että koen etsiväni jotakin tarpeelliseksi ajattelemaani. Tiedostan sen, että shoppailemin huvikseen tulee todella kalliiksi. Sitäpaitsi vaatteiden vaihtaminen sovittamisen yhteydessä ei nappaa.

Kävin myös katsomassa Applen tietokoneita. Haluaisin varmistaa, että kone jaksaa vääntää isoja videotiedostoja. Hirvittävän kalliita ovat, mutta sellaisessa olisi tietokone pitkäksi aikaa. Saatan päätyä pöytäkoneeseen. Ne ovat kai läppäriä tehokkaampia. Sitäpaitsi läppäriä käyttäisin laiskuuttani makuulla sängyssä. On tässä makuukiintiötä kulutettu pitkäksi aikaan. Tosin pystyn käyttämään pöytäkonettakin makuulla, mutta jospa edes hidastaisi tätä viettiäni.

Eilen vaimoni soitti ja varmisti, että olen pukeutunut. Eräs naapuri oli tulossa käymään ja pian hän tulikin. Olin pukeissa. Oli muuten sama naapuri, jonka käydessä kerran minulta putosivat housut. Hän toi hienostuneen kauniin kukkapuketin, jonka hän oli kerännyt palstaltaan. Hän toi sen sitä varten, että maalaisin sen. Täytyypä tehdä työtä toivottua.