Konsteja unettomuuteen, jälleen suomea unkarilaisen kanssa ja paikallista kuvanveistotaidetta

Unettomuuden hoitoa

Olen saanut hyviä vinkkejä unettomuuteen ja voimattomuuteen eilisen postaukseni kommenteissa.

Kerttu suosittelee kofeiinitonta kahvia ja melatoniinin kokeilemista uniongelmiin. Juon aika vähän kahvia tällä hetkellä, mutta sekin vähä voisi olla kofeiinitonta. Luulen, että kofeiini ei maistu miltään, koska kofeiiniton kahvi maistuu aivan kahvilta. Piristävä - ja samalla unta vievä - vaikutus vain puuttuu. Olen pitänyt kotona varalla kofeiinitonta, koska on mukava juoda kahvia vieraiden kanssa, kun ovat illalla käymässä. Joskus muulloinkin saatan nauttia kupposen kuumaa illalla.

Kofeiinittomaan siirtyminen kokonaan vaatii sen, että minun on töissä keitettävä itse kahvini. Ruokalasta ja automaatista en kofeiinitonta saa. Kyläilyillä pitäisi valita tee, mikä on hieman sääli, koska kahvi maistuu paremmin makeiden tarjoomusten kanssa. Yksi vaihtoehto olisi lopettaa kahvin juonti kokonaan. Toisaalta jos uniongelmani on tilapäinen, saatan voida palata vanhaan tapaani kahvin juonnin suhteen - kuppiin aamiaisella, lounaalla, iltapäivällä ja alkuillasta.

Melatoniinia olen kokeillut joskus ja silloin se ei tuntunut purevan. Illalla otin yhden napin unilääkkeen kera, mutta kaipa pelkästään sitä voisi kokeilla joskus uudestaan.

Kerttu suosittelee myös liikuntaa, mikä on varmasti hyvä ohje. Sitä on syytä lisätä voimien palautumisen mukaan. Haaste se minulle on.

Anne suosittelee heräämistä riittävän ajoissa, että ei tule syöneeksi seuraavan yön unta. Totta varmasti. Jos herää säännöllisesti samaan aikaan, unikin luultavasti tulee silloin, kun se on tarpeen. Tuon voisin aloittaa, kun olemme taas kotona. Täällä täytyy nukkua riittävästi, vaikka uni ei olisi tullutkaan, jotta jaksaa päivä turistikoitoksissa.

"Toinen toipilas" on itsekin kokenut rankat syöpähoidot ja kertoo olleensa puoli vuotta aivan tööt ja senkin jälkeen väsyttää. Jaksaa kuitenkin, kun pitää huolta lepäämisestä. Tämä on tärkeä kokemusperäinen tieto minulle. Tuohon pitää varautua. Lymfoomapotilailla on tietääkseni keskusteluryhmä jossakin. Täytyypä etsiä se. Vertaistuki on paikallaan.

Unkarilaistapaaminen

Saimme eilenkin nauttia runsasta unkarilaista vieraanvaraisuutta. Pestissä asuva M vei meidät syömään ravintolaan, josta oli hieno näköala Tonavalle. Ateria oli monipuolinen. Se sisälsi erilaisia vihanneksia ja monnia, jota en muista koskaan syöneeni. Monnin maku oli mieto kuten kaloilla yleensäkin. Erityistä oli, että siinä ei ollut ruotoja, mikä toi ominaisleiman sen rakenteeseen.

Sitten menimme hänen kotiinsa kahville ja teelle. Rahkapiirakka oli erityisen maukasta.

Keskustelimme jälleen suomen kielellä. M on yliopistoihminen ja hän on työskennellyt kahteen otteeseen Helsingissä. Suomea hän on alkanut oppia jo kotonaan, koska hänen isänsä osasi kieltämme. Hänen erikoisalansa on fennougrilaiset kielet ja erityisesti hanti ja mansi. Hän kertoi näiden kielten olevan lähimpänä unkaria, mutta silti kaukaisia. Oli mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan ja tutustua paremmin. Olemme aikaisemmin nähneet hänet vain vilaukselta eräässä maahanlaskutilaisuudessa Suomessa.

Unkarilaista kuvanveistotaidetta

Unkarilaisen kuvanveistotaide näyttää elinvoimaiselta. Kaupungilta löytyy perinteisiä pystejä, seinäreliefeja ja hauskasti ohikulkijoiden keskuuteen istutettuja moderneja veistoksia. Kuvanveistotaide parhaimmillaan kuvaa voimakkaasti ihmisluonnetta. Aiheina täällä on usein merkkihenkilöt historian eri aikakausilta, mutta muitakin on.