Kurssi- ja matkailusuunnitelmia, syöpäyhdistyksistä sekä sketsi minusta ja vaimosta

Oli yövieraita. Mukavaa sosiaalista elämää. Illalla on tulossa yhteinen läheinen ystävämme käymään, mikä ilahduttaa jo etukäteen.

Huusholli pursuilee toinen toistaan kauniimpia kukkakimppuja juhlien jäljiltä. Nyt olisi maalattavaa, kunhan vain olisi voimia.

Tämäkin päivä on mennyt enimmäkseen huilailun merkeissä. Vaimo on ollut yhteydessä Syöpäyhdistykseen ja kuullut, ettei tällainen syövän jälkeinen väsymys ole poikkeavaa. Ehkä tämä on anemiaa. Kun punasolujen määrä palaa normaaliin haarukkaan, olen toivottavasti pirteämpi. Huomenna tapaamme hoitavan lääkärin, joten toivottavasti saamme lisää tietoa toipumisajasta. Nyt olemme tyhjän päällä.

Syöpäyhdistyksen neuvojakin oli todennut, että sairaala ei juuri anna ohjeita toipumisajalle. Tekevät kliinisesti ja muutoinkin upeaa työtä, mutta sitten potilas jää kuin nalli kalliolle. Ilmeisesti on muotoutunutkin hiljainen sopimus siitä, että syöpäyhdistykset ojentavat tässä vaiheessa auttavan kätensä. Hyvin sen tekevätkin, kunhan osaa olla itse aktiivinen.

Syöpäyhdistykset järjestävät kursseja syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen eri puolilla Suomea internaattiolosuhteissa. Sellaiselle kannattaa osallistua ja niin aiomme tehdäkin. Siellä on asiantuntijoita ja kohtalotovereita yhdellä koolla. Se varmasti virkistää ja sivistää. Harmi, että kumppanit ovat siellä vain kaksi päivää ja muut viisi. Olisi vaimollekin mukavampaa, jos voisi olla pidempään arjesta irti.

Suunnittelemme myös viikon - miksei kahdenkin - reissua ulkomaille syyskuussa. Sellainen tekee varmaan parisuhteellekin gutaa, kun olemme jonkinlaisessa myrskynsilmässä tai voipuneina rantaan ajautuneina myrskyn jälkeen. Voisimme mennä Müncheniin, Wieniin, Salzburgiin tai Amsterdamiin. Vanha rakas Pariisikin kävisi minulle, ehkä Berliinikin. Jos on kaunis sää, voisimme istua puistoissa ja levätä, ehkä piirrelläkin. Jo ajatuskin piristää mieltä.

Jos saamme järjestettyä sekä Syopäyhdistyksen reissun ja ulkomaan matkan, siinä olisi jo kunnon siivu oloa poissa kotoa arjen harmaudesta, mikä on varmaan tärkeää tässä toipilasvaiheessa.

Kun aikanaan pyysin lapsilta juhliin näytelmää, jonka aiheina olisimme vaimoni ja minä, tuntui, että idea otti tulta vähän hitaasti. Intouduin itse kirjoittamaan muutaman käsikirjoituksen, mitkä vaimoni onneksi kielsi lähettämästä lapsille. Tuli parempi ja terävänäköisempi, kun kirjoittivat itse - tai lähinnä pojista vanhin kirjoitti. Näköinen tuli. Laitan tuohon alle ensimmäisen omista sketseistäni. 

Kaikki käy

Heikki istuu lehden takana ja Saara käyttää läppäriä.

Saara: Leppäset tulee sunnuntaina.

Heikki: Ok

Saara: Ostin eilen nätin puseron.

Heikki: Hmm

Saara: Meidän pitäisi siivota tänään.

Heikki: Y-yymh

Saara: Mitä mä sanoin äsken.

Heikki: Hmh

Saara: Aion ostaa tänään uuden leningin. Se maksaa tuhat euroa.

Heikki: Yy-mh

Saara: Se meidän lomamatka Ranskaan tulee maksamaan kymppitonnin.

Heikki: Ymh. Ok.