Veriarvot aika hyvät, eropuheista ja sketsi

Eilisen verikokeen tulokset:

Hemoglobiini 123: 134-167
Erytrosyytit 3.75: 4.25-5.7
Leukosyytit 4.2: 3.4-8.2
Trombosyytit 274: 150-360
CRP <3: <3

Veriarvot kehittyvät hyvään suuntaan. Leukosyytit, trombosyytit ja CRP ovat jo viitealueella. Hemoglobiini ja punasolutkin lähenevät. En siis tarvitse lisäverta. Erikoisen suuri unen tarpeeni ei selity tällä. Hyvä, että sydämen pumppausvoima tutkitaan.

Menen huomenna tapaamaan työterveyslääkäriä. Mietin kuka kirjoittaa sairaslomia tämän kuukauden lopusta eteenpäin. Syöpäklinikan lääkäri sanoi eilen, että hekin voivat sen tehdä, esimerkiksi kuukauden tai kaksi lisää. Mietin painaako Syöpäklinikan todistukset Kelassa enemmän kuin työterveyslääkärin kirjoittamat. Tästä on varmaan hyvä jutella huomenna. En tunne vielä kykeneväni töihin.

Taannoin kirjoitukseni erokeskustelusta pariterapiassa on saattanut huolestuttaa monia. Sanotut lauseet saattoivat kuulostaa hurjilta. Ne kuvastivat sen hetken tuntemuksia, eivätkä olleet kovin vankalle perustalle ankkuroituja. Kuten läheinen ystävämme kirjoitti, tuollaisia tuntemuksia on hyvä sanoa ääneen. Terapeutille ero on ratkaisu siinä kuin jokin muukin ja hän rupesi jo kehittämään siitä seuraavan kerran aihetta. Kyllä me olemme kovin kaukana erosta. Meillä on viisi lasta ja 12 lastenlasta, jotka jo yhdistävät meitä lujasti. Muitakin siteitä tietysti. Ensi vuonna tulee 40 vuotta täyteen yhteistä taivalta avioliitossa. Monen moista olemme kokeneet matkan varrella. Täytyy vain taas yrittää yhdessä eteenpäin ja puhua asioita auki. Useimmille vanhoille pareille varmaan tuttua juttua.


Yksi juhlia varten kirjoitettu sketsi lisää. Tämä ei kuvaa vaimoa ja minua kuin osittain, mutta toivottavasti se on muuten hauska:

Hyvä pari

Saara: Me ollaan aika hyvä pari. Ei riidellä paljoa.

Heikki: Nii-i, kun ei puhutakaan.

Saara: Kyllä me puhutaan.

Heikki: Puhetta se on yksisuuntainenkin, mutta ei keskustelua.

Saara: Kestävä parisuhde edellyttää puhetta.

Heikki: Niin tai sitä, että toinen puhuu ja toinen on hiljaa.

Saara: Sitä paitsi meillä on läheisyyttäkin. Maariakin oli huomannut.

Heikki: En laskisi noiden platonisten taputusten varaan kovin paljoa.

Saara: On silläkin merkitystä.

Heikki: Niin, kai.

Saara: Sitä paitsi me tunnustetaan rakkautta.

Heikki: Juu, lähettelet paljon sellaisia tekstiviestejä.

Saara: Kyllähän säkin niihin vastaat.

Heikki: Helppoahan se, kun ei tarvitse naamakkain.

Saara: Meillä on niin kaunis kotikin.

Heikki: Sinun suunnittelema ja laittama.

Saara: Miten niin.

Heikki: Kun on hiljaa, säilyy kotirauha.

Saara: Täytyy meidän olla hyvä pari, kun ollaan näin kauan yhdessä oltu.

Heikki: Niin sen täytyy olla. Konstit on monet, sanoi entinen eukko, kun saappaaseen puuroa keitti.