Etulinjassa sekä sadun "Relkapeikko ja Väiskijättiläinen" toinen osa

Eilen palasin estradille eli pitämään tunteja. Ensimmäiset oppituokiot olivat nuorisoryhmälle. Aiheena oli taide ja kulttuuri. Homma loksahti mukavasti raiteilleen. Kun joskus on oppinut ajamaan pyörällä, taito on tallessa, vaikka ei olisi vähään aikaan sitä tehnytkään. Mukava ryhmä. Luonnollisesti taipumusta on pulisemiseen, mutta kenellä ei olisi murrosiässä. Minun on opettajana muistettava, että nuorille pitää antaa tekemistä ja oppiminen tulee sen mukana. Opiskelijat piirsivät naamakuvat tekemäni mallin avulla. Kasvoissahan saa nenän, silmät jne. paikoilleen, kun noudattaa tiettyä kaavaa. Taas nähtiin, että kaikki osaavat piirtää. Toiset teokset olivat lähempänä suhdeideaalia ja toiset sarjakuvamaisempia.

Iltapäiväryhmän opiskelijat olivat ylioppilaspohjaisia ja näin ollen lukion rauhoittamia. Heidän kanssaan tarvitaan vähemmän poliisikoiran roolia. Opiskelijat tuntuivat innostuvan ajatukseeni, että tehdään asiakaspalveluvideoita aidoissa ympäristöissä.

Kaikenkaikkiaan homma meni lähes kuin välillä ei olisi muuta ollutkaan. Väsyttikin suunnilleen samalla tavoin kuin ennen.

Illalla olin TaiKissa. Jatkettiin maiseman maalausta Photoshopilla. Lopussa väsytti aivan mahdottomasti. Enpä olisi pidempään jaksanut. Väsymys ei ollut kuitenkaan sen kummempaa kuin aikaisemminkaan pitkinä päivinä.

Yöllä nukutti makeasti. Nukuin noin yhdeksän tuntia. Unentarve tuntuu yhä olevan normaalia isompi. Näin unta, että olin keräämässä hyväntekeväisyysrahaa kadulla. Jostakin syystä keruukannu käytiin tyhjennyttämässä pankissa. Toisessa unessa taas setvittiin pankin kanssa miten toimittaisiin, kun on toinen minun kanssani samanniminen asiakas. Unessa mietin, että alkaisinko käyttää toista nimeäni etunimenäni.


Relkapeikko ja Väiskijättiläinen, toinen osa

Sitten isälle pidettiin hauskoja puheenvuoroja ja välillä hänelle soitettiinkin. Joku esitti yksinlauluakin. Silloin Lotta mietti, että osaavatkohan peikot laulaa. Laulun jälkeen isä kuulutti, että nyt meillä on vuorossa aivan erityinen ohjelmanumero. Se tarkoitti Relkapeikkoa, joka tassuttelikin salin eteen paikkahousuissaan. Sitten se kuulutti olevansa Relkapeikko ja aikovansa näyttää nyt ihmeitä. Se sanoi, että kun se siirtyy rannan puolelle salia, yleisö tulee kokemaan ihmeen. Sitten se lähetti Väiskille ajatusviestin, että nyt rantaan päin. Väiskijättiläinen tarttui lujasti laivan runkoon ja kallisti sitä hitaasti ja varovasti rantaan päin. Peikko käveli juuri rannan puolen sali-ikkunoita kohti ja yleisö kohahti, kun laiva kallistui. Niin nätisti se kuitenkin kallistui, ettei mitään tapahtunut. Sitten peikko lähetti taas viestin ja palasi salin eteen, jolloin laivan asento oikaistui. Sama tapahtui meren puolelle. Ihmiset olivat aivan ymmällään, että miten tuollainen pikkumenninkäinen saattoi heilutella laivaa. Sitten peikko kumarsi. Eräs täti kysysi heti, että miten tällainen on mahdollista. Se on satuolentojen liikesalaisuus, totesi peikko. Sitten se palasi taputusten saattelemana paikalleen. 

Kääntöpaikan seisahdus oli päättynyt ja laiva puksutti taas eteen päin. Yht'äkkiä se pysähtyi ja kallistui vähän. Yleisö katsoi peikkoon, mutta tämä istui paikallaan ja rypisteli kulmiaan. Relkapeikko otti ajatusyhteyden Väiskiin ja kysyi, että mitä tämä oli oikein tekevinään. Jättiläinen kertoi lekottelevansa lähellä rannassa piilossa pensaiden keskellä. Nälkä kuulemma alkoi vaivata. 

Pian laivan kapteeni kuulutti, että laiva oli joutunut valitettavasti vedenalaiselle kivelle, mutta että tilanne ei ollut vaarallinen. Ihmiset jatkoivat seurustelua mutta ilmassa saattoi aistia huolestuneisuutta. Pian kapteeni kuulutti, että irroittautumisyritykset eivät olleet vieläkään onnistuneet, mutta satamaan ollaan asiasta yhteydessä. Hätää ei ole. Relkapeikko pyysi Passua, että tämä selvittäisi kuinka paljon laivalla on ruokaa jäljellä. Passu kuiskutteli isälleen, joka lähti kohti keittiötä. Selvisi että ruokaa on runsaasti jäljellä. Isä sanoi mysö , että kyllä heille tuodaan maista joka tapauksessa lisää ruokaa nopealla veneellä, jos ei pian päästä liikkeelle. Nyt Relkapeikko kävi kuiskuttelemassa isän kanssa ja istui sitten tuumivaisen näköisenä. Sillä oli taas yhteys Väiskiin. 

Pian tunnettiin kuinka laiva liikkui hiljaa ja vakaasti paikaltaan. Kohta se oli taas vapailla vesillä. Väki taputti käsiään ja huusi hurraata. Relkapeikko oli mennyt salin eteen ja se kumarsi nyt arvokkaasti. Se kuulutti, että jos tällaisia palveluja toiste tarvittaisiin, osoite on www.peikkojajattilainen.sat . Sitten se palasi taas paikalleen.

Laiva puksutteli sitten rauhassa takaisin päin. Tunnelma alkoi jo olla hiukan seisahtunut ja kuin uomiaan hakeva niin kuin se usein juhlien loppupuolella. Kellonaika alkoi kiinnostaa vieraita pitkästä aikaa. Viimein saavuttiin satamaan ja väki asteli tyytyväisenä laivasta satamaan. Relkapeikko hipsutteli lasten kanssa. Lotta kysyi Passulta, että osaavatko peikot laulaa. Passu ei tiennyt. Se kääntyi peikon puoleen kysyäkseen, mutta sitä ei enää näkynyt missään.        

Tulipa pitkä satu, tuumi Rapsu. Simppa nukkui yhä.

Aika tarkkaan samanlaisena tämä satu tuntuu säilyneen kirjoitusvaiheenkin jälkeen. Mitä nyt jotakin pientä hiomista.