Kröhä senkun jatkuu. Viime yönä piti ottaa CPAP -naamari pois, kun nenä oli tukossa eikä homma pelannut. Myöhemmin pystyin laittamaan takaisin. Onnekseni poden harvoin tällaisia, mutta nyt kun röntsyä on, harmittaa, kun se vain jatkuu. Kärsivällisyyttä herra potilas. Olen juonut vaimon reseptiin perustuvaa taikajuomaa, mutta en ole Obelixin voimia vielä saanut. Liemessä on valkosipulin paloja, hunajaa ja inkiväärikarkkeja. Sitruunaakin pitäisi olla, mutta se on loppunut. Mukava tuota on juoda lämpimänä.
Tänään sain aviosiipaltani uuden ohjeen ja noudatinkin sitä. Laitoin Karmolis -tippoja jalkapohjiin ja sitten kahdet villasukat tavallisten sukkien päälle. Mitähän vielä voisin koittaa? Sisällä olen ollut ja lukenut taidehistoriaa. Huomenna on mentävä tunteja pitämään ja illalla TaiKiin. Toivottavasti ilma morsiutuu.
Mistä se johtuu, että istuttuani nojatuolissa, noustuani tunnen itseni notkeaksi kuin rautakanki? Ennen sitä vain noustiin ja tehtiin mitä tehtiin. Nyt joudun pysähtymään ja jotenkin käynnistelemään itseäni. Onko tämä vanhuutta? Tapanani on venytellä silloin tällöin, mutta ei tunnu auttavan. Voisiko jokin monipuolinen venyttelyohjelma auttaa? Muistan, kun eräs minua hieman vanhempi ystäväni oli meillä ja nousi nojatuolista. Samalla tavoin jäykisteli. Onko tähän nyt vain totuttava.
Olen hyvin surullinen erään syöpäveljeni puolesta, jonka hoidot on lopetettu. Hän sai samoihin aikoihin diagnoosin kuin minäkin, mutta hänen syöpänsä on pahempaa laatua. Se on levinnyt haimasta maksaan. Hänelle suunniteltiin todella hurjalta kuulostava hoito-ohjelma, mutta sitä ei ole voitu toteuttaa syystä, jota en tiedä. Viimeinen tieto on, että sitä ei toteutetakaan. Miksi hän joutuu valmistautumaan lähtöön ja minä saan virittäytyä entiseen elämääni? Toivottavasti tulee vielä jokin käänne. Tunnen toisen syöpäpotilaan, huomattavasti minua nuoremman, jonka hoidoissa nostettiin kädet pystyyn muistaakseni keväällä. Luojan kädessä, kun asiat ovat, hän onkin mennyt parempaan suuntaan ja osallistuu kirjanpitokurssille. Kivuista hän on joutunut kärsimään. Toivottavasti nekin ovat helpottaneet. Täytyypä kysyä kuulumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti