Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 19. helmikuuta 2016

Kuolemantuomio peruttu

Inhimillisen tekijän osassa Kuolemantuomio peruttu vieraana on kaksi yllättäen syövästä pelastunutta Ilona Jyrkkänen ja Juho Juutilainen sekä syöpätautien erikoislääkäri Sirkku Jyrkkiö.

Kumpikin potilas oli jo virittäytynyt siihen, että nyt ei enää mikään auta, kuolema tulee. Kävi kuitenkin niin, että Ilonan päätettyä hoitojen lopettamisesta, syöpä hävisi, ja Juho pääsi tutkimusprojektiin, josta löytyi apu.

Juholla on uskonnollinen vakaumus, Ilonalla ei.

Ilona oli erittäin pettynyt siihen, että hän ei kuollutkaan. Hän ei olisi enää halunnut alkaa huolehtia elämisen murheista. Hän oli ajatellut, että hänen kuolemansa vapauttaa hänen läheisensä aloittamaan uuden elämän. Ilona oli myös hyvin kiinnostunut siitä, mikä kuolema on.

Juho oli ajatellut, että tarina jatkuu kuoleman jälkeen. Häntä harmitti kuitenkin se, että maallinen tarina päättyisi. Juhonkin oli pelastuttuaan vaikea kangeta mieltä elämän moodiin.

Kumpikin potilas haluaa käsitellä syöpään liittyviä asioita avoimesti ja käyttää asioista niiden oikeita nimiä. Syöpälääkärin mukaan kaikki eivät tähän kykene.

Kun pelastui, Ilona halusi muokata elämäänsä siten, että jää negatiiviset pois. Juho luopui ura-ajattelusta ja alkoi elää tätä päivää.

Lääkäri kertoi joidenkin potilaiden pohtivan, miksi sairaus tuli juuri heille ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Tämä on minulle vieras lähestymistapa.

Kumpikin potilas ajattelee, että syöpä tulee kulkemaan mukana.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se oli mielenkiintoinen ohjelma. Minä luulin itse myös kuolevani syöpään ja kun lääkäri sitten kertoi että syöpä olikin toistaiseksi nujerrettu oli yllättävän vaikea alkaa taas elää normaalia elämää. Olin niin varma että elämä oli eletty ja vihainen ja pettynyt kun suunnitelmat menivät uusiksi. Ne olivat outoja tunteita joita kävin läpi ennen kuin taas uskalsin alkaa elää. Syöpä on minun mukanani loppuun asti, kerran se on jo uusiutunut mutta saatu taas remissioon. En siitä koskaan pääse eroon mutta elän täysillä tätä hetkeä. Eilistä ja huomista ei ole. Elämä on helpompaa kuin ennen, rauhallisempaa, täydempää. Tulevaisuudesta mietityttää tällä hetkellä vain maanantainen kontrolli syöpäklinikalla mutta siitäkin selvitään :) Hyvää jatkoa sinulle.

Heikki Honkala kirjoitti...

Sinulla tuntuu olevan aivan samalaisia kokemuksia kuin ohjelman potilailla. Hienoa, että olet löytänyt noin paljon positiivista elämästäsi syövä kanssa. Voimia sinulle ja mukavaa elämää!