Hurja toimenpide sairaalassa

Kai minun täytyy alkaa istua keittiön päydän ääressä koko päivän juomakiintiö pulloissa edessäni. Aina kun olen ottanut lääkkeet, laitan kännykän hälyttämään seuraavaa rastia. Minulla on lääkkeitä neljäksi kerraksi päivässä. Uusi lääkkeeni otetaan kolme kertaa. Keskimmäinen menköön toiseen tai kolmanteen kierrokseen.

Lopetin kahvin juomisen, toistaiseksi kokonaan. Jospa en vielä jumittuisi keittiöön.

Palasin eilen lääkärin ja hoitajan tavattuani päiväsairaalan puolelle. Toimenpidehuoneessa oli potilas hoidettavana joten odottamaan. Viihdyin päiväsairaalassa oikein hyvin. Paikka on tuttu kuten monet hoitajat, jotka tervehtivät iloisina. Rupateltiin.

Kun pääsin sisään, minua kehotettiin riisumaan yläruumis paljaaksi. Kengät saivat jäädä jalkaan. Sitten petiin.

Sain valita, otetaanko luuydinnäyte rintalastasta vai lonkasta. Valitsin ensin mainitun, koska kokemuksieni mukaan näytteen imeminen ei tunnu sieltä niin pahalta kuin lonkasta.

Ihoni puhdistettiin punaisella aineella koealueelta. Sen päälle laitettiin vihreä kangas estämään minua näkemästä tekemistä. Lääkäri operoi kankaassa olevan reiän kautta.

Puudutuspistokset sattuivat kovasti. Sanoin, että tulee kohta selästä ulos. Ei tule. Aine piti saada luun pinnalla olevaan kalvoon. Lääkäri alkoi pian ottaa näytettä. Puudutuksen vaikutuksesta tämä vaihe ei tuntunut niin pahalta kuin puudutuspistokset, vaikka lääkäri pääkäri painoi meisselin näköistä työvälinetta kuin olisi tehnyt piikillä syvää reikää puuhun. Onneksi ei ottanut toistakin kättää ja yläruumiinsa painoa avukseen. Työväline ei ole oikeasti meisseli vaan tukeva piikki, jonka täytyy olla ontto. Kun väylä oli auki, alkoi näytteen imeminen. Tuntui sen verran, että huomasi.

Valitettavasti tehdystä lähteestä ei tullut mitään. Operaatio piti toistaa toisesta kohdasta. Puudutus tuntui miltä tuntui. Tällä kertaa näyte saatiin.

Kun olin pukeutunut, nousin seisomaan. Tärisin kuin ruohonleikkuri. Minut ohjattiin nopeasti takaisin pitkälleni. Sanottiin, että saan olla rauhassa pedillä. Tärinä jatkui. Olin kuulemma kalpea. Kohtaukseni arveltiin johtuvan puudutusaineessa olevasta adrenaliinista. Se ei näemmä aiheutakaan tarvetta lyödä jotakuta päin näköä. Minulle annettiin mehupurkki pilleineen.

Lähelle sänkyäni tuotiin toinen, johon minut autettiin. On vaikuttavaa kokea, kuinka tällaisen erikoistilanteessa on välittömästi useita hoitajia ympärillä. Joku tai jotkut heistä toimivat heti ja muut ovat valmiina auttamaan. Asetin jalkateräni ulottumaan sängyn reunan yli, koska tuntuisi oudolta laittaa kengät lakanalle. Niin kuitenkin kehotettiin tekemään. Ei tarvinnut hienostella.

Sänkyni ja minut sen mukana vietiin potilassaliin, jossa saisin toipua ja olla tarkkailtavana. Tuntui hyvältä maata kyljellään kaikessa rauhassa niin pitkään kuin tuntui tarpeelliselta.

Kun lepo tuntui riittävän, päätin kokeilla, joko pystyisin kävelemään. Onnistui se. Lähdin röntgenosastolle thoraxia varten. Minut huudettiin aika pian sisään. Rutiinitoimenpide toteutui nopeasti. Kun palasin aulaan, lähdin ensin oikeaan suuntaan, mutta käännyin ja aloin mennä kohti väärää ovea. Joku hoitaja huusi perääni ja ohjasti minut oikealle tielle. En ollut vielä toipunut adrenaalista. Sanoinkin asiasta jotakin hoitajalle.

Parkissa oleva auto oli ongelma. Kai minä sillä ajan kotiin. Kuinka kauan minun pitäisi odotella tointumista?

Olin nälkäinen ja menin kanttiiniin. Päätin syödä siellä lounaan niin siihenkin menisi aikaa. Päivän keitto vaikutti mielenkiintoiselta. Hemmotelin itseäni ostamalla myös kermamunkin kahvin seuraksi. Myöhemmin vaimoni sanoi kotona, etten saisi sellaisia syödä. En muistanut tällaista rajoitusta dieetissäni.

Keitto oli hyvää.

Vastapäätäni istui roteva mies, jolla oli luuri korvallaan. Sä oot presidentin edessä, hän sanoi. Se onkin vakava paikka. Ymmärsin sitten, että puhuteltu oli Hotelli Presidentin edessä. Yksi tyhjä pöytä tuoleineen oli välissämme. Piirsin pikaisen tussikuvan hänestä, kun hän oli lopettanut puhelunsa. Mielestäni tuli aika näköinen, vaikka käteni tärisi.

Lähdin autolle. Ulkona huomasin kuinka suloinen sää oli. Tällaista päivää ei voi kokonaan tuhlata sisällä olemiseen.

Lähdin kävelylle.