Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 17. lokakuuta 2016

Blogini päivittämisen haasteita

Myös viimeöiset uneni tulivat turvatuksi yhdellä jämypillerillä ja puolellatoista nukahtamisnapilla. Olen ajatellut ottaa ensi yön annokseksi 1+1,25 pilleriä.

Annostus ei tule ilmaiseksi. Olin tänään aivan nuupahtanut puolille päivin. Sitten tuli vaimoni nuori sukulainen käymään, mikä auttoi minut jaloilleni. Tuntuu mukavalta, kun nuori ihminen haluaa tulla tapaamaan meitä. Hän harrastaa kuvataidetta ja niinpä tartuimme liituihin. EJ, lämpimät kiitokset sinulle. Ihana, että kävit.


Olen pitänyt tätä blogia noin kaksi ja puoli vuotta. Aloitin sairastaessani edellistä syöpääni, joka oli lymfooma. Tämän kirjoittaminen on pitänyt minua elämässä kiinni. Suuret ansiot kuuluvat teille lukijani. Lämpimät kiitokset teille mukanaolostanne!

Tämän blogin pääteema on syöpä. Valitsemani blogialustan ansiosta voin seurata, kuinka paljon sivulatauksia tapahtuu. Lukijamäärä tuntuu korreloivan voimakkaasti sen kanssa, mitä syöpärintamalla tapahtuu. Tästä seuraa, että mitä paremmin voin ja mitä vähemmän tapahtuu, sitä vähemmän blogi kiinnostaa. Olen kirjoittanut muistakin aiheista kuin syövästä ja niilläkin on ollut lukijoita, mikä on mukavaa. Tämä sivustoni on laajentunut elämätapablogiksi. Vaihteluilmiö on kuitenkin selvä.

Myös kirjoitusvireeni vaihtelu haastaa jatkuvuutta. Tekstiä tuli taannoin miltei ryöppyämällä, nyt luovuuteni on ollut jo hyvän aikaa nuupallaan.

Yllä kuvatut ovat ongelmia, koska yksi bloggauksen peruspiirteitä on jatkuvuus. Blogia ei seurata, ellei se elä. Olemme tottuneet myös aamuisin luukusta kolahtavaan sanomalehteen. Osa teistä lukee blogiani säännöllisesti,  osa vierailee silloin tällöin ja osa harvakseltaan. Jotenkin näin arvelen seuraamisaktiivisuuden vaihtelevan. Kaikki tavat ovat tervetulleita.

Olen löytänyt tämän blogin avulla kirjoittajan itsessäni ja haluan jatkaa. Rakkauskertomuksenikin on kesken. Joudun kuitenkin miettimään tilannetta vointini näkökulmasta. Olen halunnut kirjoittaa jokaisena päivänä vähintään yhden postauksen. Kun keli on ollut hyvä, niitä on syntynyt useampia.

Minulle on haasteellista saavuttaa päivittäista juomakiintiötäni. Luulen enimmäkseen onnistuvani siinä, mutta unohtelujeni vuoksi joudun usein ponnistelemaan illan mittaan, jotta saan nestettä riittävästi. Tämä saattaa stressata minua, samoin kuin se, että päivän blogijuttu on tekemättä. Bloggaamisella on taipumus venyttää läppärin käyttöä iltaisin ja se ei ole hyväksi nukahtamiselle. Kun olen aamuisin ja ehkä iltapäivisinkin lääkepöhnäinen, tekemiset tuppaavat viivästymään.

Että tämmöisiä pohdintoja.



Ei kommentteja: