Unitaistelu jatkuu

Tänään on ollut mukava päivä. Menimme aamulla vaimoni kanssa Helsingin tuomiokirkkoon messuun, jossa ystävämme toimi kanttorina ja vastasi esilaulusta. Tällä kertaa käytettiin muitakin instrumentteja kuin urkuja. Osan musiikista toteutti kokoonpano, joka koostui kahdesta viulusta,  sellosta, pienistä uruista ja laulusta. Laulaja oli kanttoriystävämme.

Ystävämme liittyi meihin messun jälkeen. Kävimme yhdessä lounaalla ja kahvilla.  

Innostuin käymään kävelyllä, kun olimme palanneet kotiin. Tein kunnon lenkin Kivinokalle. Tunnelma oli myöhäissyksyinen. Joidenkin mökkien ikkunat oli peitetty. Kartanon Venekerhon satamassa oli veneitä nostettu talviteloille. Kerho lienee saanut nimensä läheisestä Kulosaaren kartanosta, joka ei nimestään huolimatta ole Kulosaaressa.

Tarkoitukseni oli kuunnella kuunnella kello 18:n seurapuhe netin kautta Helsingin rauhanyhdistykseltä ja kuuntelinkin suurimman osan. Myöhästyin alusta.

Minulle on nyt karttunut hieman kokemusta jämystä lääkkeestä, joka minulle määrättiin tukemaan käyttämäni unilääkeannoksen vähentämistä. Ensimmäisenä yönä nukahdin, kun olin ottanut puolikkaan sitä sekä puolitoista tablettia Stellaa. Seuraavan yönä ei yhdistelmä enää toiminut. Jouduin ottamaan puoli pilleriä lisää nukahtamislääkettä. Otin viime yöksi kokonaisen pillerin uutta lääkettä ja puolitoista Stella-pilleriä. Nukahdin.

Minulle sanottiin eilisessä tapaamisessa, että ottaen kokonaisuuden huomioon ei suureksi kokemallani unilääkeannoksella oikeastaan ole suurta merkitystä. Tämä oli hyvä ja lohdullinen näkökulma. On jännää kuinka uudet tuttuni tuntuvat omalta porukalta jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Eläköön vertaistuki!

Unohdin kertoa eilisestä kävelylenkistäni sen, että Espaööa vastaani tuli pari miestä, joista toinen oli pukeutunut ainakin säähän nähden erikoisesti. Hänellä oli teepaita, jonka päällä oli pusakka vetoketju avoimena. Jalassaan hänellä oli vaaleanpunaiset shortsit ja avoinna lerpattavat maihinnousukengät.