On taas jännittämisen aika

Menen huomenna verikokeeseen. Lääkäri soittaa torstaina, jos on aihetta. Toivottavasti ei ole.

Ajattelin eilisiltana jakaa viimeisen tukipillerin kahtia. Pientä kovaa pilleriä on hankala halkaista. Kävi niin, että irronnut pala meni tiskipöydän ja hellan väliseen rakoon. Leikkaus ei mennyt tasan. Suurempi pala jäi. Otin sen. Sitten kallistin ja vedin hellaa paikoiltaan. Etsimme vaimoni kanssa pillerin palaa, mutta emme löytäneet.

Otin myöhemmin yhden Zopiklon Mylanin. En saanut unta. Otin kahden tienoilla puolikkaan lisää. Se auttoi.

Tukilääke loppui. Saa nähdä miten nyt selviän. Ehkä minun  pitää kokeilla puoltatoista Zopiklonia.

Vaimoni oli löytänyt lisää Stelloja meiltä. Kävin tänään ostamassa lisää Testogeliä. Kysyin samalla, on minulle nyt kirjoitettu lisää Stellaa. Nyt oli.

Ainakin unilääkkeiden puolesta selviän seuraavaan menoon Meikkuun. Saa nyt nähdä, onnistuuko unilääkeannoksen vähentäminen. Se on tosin iso justeeraus. Erään kokonaisuuteen mahdollisesti vaikuttavan peruslääkkeeni annostusta on nyt vähennetty. Se tullaan korvaamaan toisella.

Yritän suhtautua tähän lääkeoperaatioon kärsivällisesti. Voi olla, että joudun käyttämään pitkäänkin unilääkettä. Kai tämä on pientä siihen nähden, että olen toistaiseksi toipunut vakavasta sairaudesta aika hyvin.

Kognitiiviset kykyni ovat nyt sumeassa tilassa. Toivottavasti aivoni tästä vielä elpyvät.

Tänään tulee ystäväpariskunta kylään.