Olen palannut miltei alkupisteeseen. Otin illalla puolitoista Stellaa, mutta se ei riittänyt. Täydensin myöhemmin puolikkaalla ja se auttoi. Käytin puoltatoista kahta Stellaa ennen kuin tämä uniremontti aloitettiin. Erästä peruslääkitystäni on kuitenkin viilattu. Eteenpäin, sanoi rovasti hangessa.
Kävimme lounaalla Picnicissä, jossa vakiotarjoomus on kaksi uuniperunaa valituilla lisukkeilla. Sellaiset valitsimme. Uuniperunoista on kai tarkoitettu syötäviksi vain sisukset. Minusta kuoressa on enemmän makua. Vaimoni varoitti minua syömästä niitä. Piti minun kuitenkin vähän ottaa. Kypsennettyä tavaraa uuniperunat ovat.
Kävimme Itiksen kierrätyskeskuksessa. Toimipiste on vastapäätä aluetta johon nousee uusi K-supermarket vai miksikähän sitä tullaan kutsumaan. Kauppakartanontien puolelta voi jo nähdä kuinka valtava rakennus on. Onko hypermarketkaan tarpeeksi kuvaava sana. Ekstrahypersupermarket?
Vaimoni etsi jalustaa toiselle nukkekodeistaan. Hän haluaisi paremman niistä niin korkealle ettei lapsenlapset yltäisi siihen. Minun sympatiani on jälkeläistyttösteni puolella, mutta minä olenkin tällainen höpönassukka. Ei löytynyt. Minä löysin olkalaukun itselleni. Piti minun jotakin naistenlaukkuakin mallata. Nykypäivinä kai miehen pitäisi voida kulkea vähän tulitikkuaskia isomman olkalaukun kanssa. Tunnustan olevani vanhan liiton miehiä, jotkut saattavat pitää jälkeenjääneenä.
Leukemiaystäväni on Meikussa saamassa lisää tiputuksia. Kävimme tapaamassa häntä vaimoni kanssa. Ystäväni vertasi tilannettaan juoksemiseen. Hän on saanut varsinaisten hoitojen jälkeen lääkityksiä jäännöstautiin ja lukema on saatu puserretuksi johonkin 0,00 ..:n. Sitten tapahtui jyrkkä käänne. Kuin olisi miltei maalissa ja sitten yhtäkkiä ei olekaan. Onneksi hänellä riittää taistelumieltä. Rintamaveljeys on ehkä paras sana, millä voin tuntojani kuvata.
Hän kertoi eräästä tapaamastaan potilaasta, jolle ei ollut löytynyt sopivaa siirteen luovuttajaa koko maailmasta. Voi vain kuvitella miten ahdistavalta tuollainen tilanne tuntuu. Tämä on karu laji.
Kävimme myös Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Ei löytynyt jalustaa, mutta minä löysin rumankauniita näkymiä. Kauneus on katsojan silmässä. Tällaiset viehättävät minua. Kappale kulunutta seinää voi olla kuin kaunis, minimalistinen maalaus. Kuvista käy ilmi, että monilla ihmisillä on kyky luoda komiikkaa arkipäivään.
 |
| Maailmasta löytyy kummallisia esineitä |
Olen lukenut osan Tommi Kinnusen ensiromaania Neljäntienristeys. Kinnunen on mielestäni mainio kirjoittaja. Hän on tosin valinnut lähestymistavan, jonka lisäanti ei ole minulle avautunut. Teksti pomppii edestakaisin kerrotussa aikajänteessä. Ensimmäinen luku taisi kuvata yhden teoksen päähenkilön kuolemaa 90-luvulla. Sitten mennään 1800-luvun puolelle. Sen jälkeen pompitaan eteenpäin ja taas palataan takaisinpäin. Toivottavasti joku valistaa minua asiassa. Teos on kirjapiirimme läksy. Tästä varmasti puhutaan kun tavataan.
Helsingin kirjamessut ovat alkaneet. Voi kun pääsisin paikalle, mutta pöpöjä on kaihdettava. Onneksi Areena on ojentaa auttavan käden. Katsoin osan Ville Suhosen haastattelusta. Aiheena oli hänen teoksensa Ompelijatar, joka kuvaa erään vasemmistolaisen naisen elämää. Olen muistaakseni nähnyt aiheesta tehdyn dokumentin. Suhonen valottaa taitavasti aikaa, jolloin Martta Koskinen eli. Näkökulma on kansannaisen, joka oli antautunut vakaumukselleen ja maksoi toiminnastaan äärimmäisen hinnan.
Varmaankin johtuu tilanteestani, että minulla ei ole ollut erityisiä unelmia. Nyt olen löytänyt kaksi. Haluaisin kokea kerran todelliset revontulet. Tein viime vuosituhannen puolella yhden miehen pyöräretken, jonka pituus oli noin 800 kilometriä. En tosin ollut koko matkaa yksin, koska tapasin vaimoani siellä täällä, muitakin. Jos toipumiseni edistyy, voisin tehdä ensi kesänä uuden tourneen.
Aion käydä iltakävelyllä vielä tänään. Kokeilen auttako se minua nukahtamaan.
Nyt pidän viikonlopun mittaisen tauon bloginpidosta. Jos jotakin yllättävää tapahtuu syöpäni suhteen, teen tilannekatsauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti