Eilen kävimme tapaamassa yhtä vaimoni muista systereistä ja hänen miestään Tampereella. Kotimatkalla poikkesimme yhden systereistäni luona Lempäälässä.
 |
| Osa Kalle Päätalon muistomerkkiä |
Tässä on peremec. Se kai lausutaan pärämäts. Tällaiseen tutustuimme jo 70-luvulla Tampereella. Linkosuolta niitä saa yhä. Jostakin syystä paikkaa tunnutaan nykyään kutsuttavan Siilinkariksi. Peremec on turkkilainen, voimakkaasti maustettu piirakka. Tuntui, että mausteita ei ollut nyt niin paljon kuin muinoin. Maku on kuitenkin erityinen. Suosittelen kokeilemaan, jos et ole maistanut. Muista tilata kaikilla mausteilla.
Vieläköhän Mansessa on ravintola Koussikka. Siellä ruoka-annokset olivat valtavan isoja ainakin 70-luvulla.
Miunulta otettiin sairaalassa aikoinaan sormus pois nimettömästä. Jossakin vaiheessa vaimoni antoi minulle alla olevan sormuksen, joka saattaa olla pikkuisen alkuperäistä suurempi. Sekin piti ottaa pois jollakin sittemmin tekemistäni sairaalakeikoista. Laitoin sen lompakkooni kolikkolokeroon. Siellä se oli asettautunut saumattomaan symbioosiin kahden sentin kolikon kanssa. Nyt se on taas sormessa. Täytyisi kaivaa alkuperäinen esiin ja palauttaa paikkaansa.
Minulta loppuivat Stella-pillerit tässä jonakin päivänä. Lääkejärjestelmässä ei ollut reseptiä, kun kävin apteekissa. Onneksi kotoa löytyi minulle jossakin vaiheessa määrättyjä, viisigrammaisia Zopiklon Mylon-nappeja. Vaikuttava aine on zopiklon, sama kuin Zopinoxissa ja Imovanessa. Olen tullut toimeen yhdellä pillerillä, kun olen ottanut myös tukilääkettä. Jälkimmäinen tavara loppuu tänään. Saapa nähdä miten sitten menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti