Selvisin itselleni asettamastani haasteesta

Vipinää ollut. Eilen meillä kokoontui novellikerho ja tänään olimme yhden lapsenlapsemme synttäreillä.

Olin ottanut ison haasteen ja päättänyt valmistaa ruoat eiliseen tapaamiseemme. Aloittelija kun olen ja hidas, niin vieraat joutuivat odottamaan. Yksi heistä tuli avukseni keittiöön, ja hyvin yhteistyö sujuikin.

Suunnittelemani päivälliskokonaisuus koostui kreikkalaisesta salaatista, sienimuhennoksesta, spagetista ja appelsiinisalaatista. Lisäksi vaimoni teki kauraleipäsiä. Käytin sieniosuuden tekemiseen samaa reseptiä kuin äskettäin tattimuhennokseen.

Kaupassa ihmettelin, kun viimeksi valitsemieni sienten näköiset olivatkin nyt herkkusieniä eivätkä tatteja. Ostin sellaisia valmiiksi siivuttuina ja lisäksi tatteja liemessä. Aineksia tuli aivan liikaa aiottuun tarkoitukseen. Lähiajan ruokavaliomme tulee olemaan sienipitoinen. Eilen kokattiin muhennokseksi vain herkkusieniä. Vertasin aiemmin ostamistani tateista ottamiani kuvia jäljellä oleviin herkkusieniin. Saattaa niissä jotakin eroa olla lakin alapuolella olevassa osassa. Kovin samanlaisilta ne kuitenkin näyttävät.

Ainesten pieniminen oli kova homma.

Vieraamme olivat kaikki naisia. Olin sopivasti heidän saavuttuaan keittöhommissa, kun kuuluivat juttelevan synnytyskokemuksista.

Apurikseni tullut teki muhennoksen melkein kokonaan, mutta minä ohjeistin häntä nettireseptiin tukeutuen.

Kun siivutin appelsiineja, yksi hedelmistä osoittautui poikkeavaksi yksilöksi. Appelsiinissa on normaalisti vähän kuin akseli keskellä, siinä missä lohkojen sisäkulma kohtaavat toisensa. Tässä ei sellaista ollut, edes "väärässä paikassa".

Ateriaa kiiteltiin.

Melkein kaikki ääneen luetut novellit  menivät minulta ohi. Ne olivat peräisin edesmenneen neuvostokirjailija Daniil Harmsin mielikuvituksesta. Tuntuvat olevan sukua István Örkényn minuuttinovelleille. Non sensea. 

Mieleeni on tullut ajatus erillisen ruokablogin pitämisestä. Toistaiseksi olen malttanut mieleni. Mitä mieltä olette ideastani?