Toipumiseni tila

Olen välitilassa. Toipumiseni on edistynyt hyvin, varsinkin kun vertaa siihen, mikä olisi ollut mahdollista. Eräs kirjoittaja kertoi Facebookissa äskettäin äitinsä menehtyneen. Tämä oli saanut siirteen alkukesästä eli samoin aikoihin kuin minäkin. Tiedä vaikka olisi ollut samaan aikaan Kolmiosairaalan 7B-osastolla.

Olen tyytyväinen siihen, että olen jalkeilla aikaisempaa enemmän. Jossakin vaiheessa murehdin, että vietän runsaasti aikaa sängyssä läppärin tai kirjojen parissa. Kirjoitan tällä hetkellä aika usein nojatuolissa istuen. Ruoanlaittoinnostukseni seurauksena puuhailen aikaisempaa huomattavasti enemmän seisaallani keittiössä.

Olen jaksanut jatkaa runsasta liikuntaa. Tunnen kuntoni nousseen olosuhteisiin nähden oikein hyvin.

Minua kuitenkin väsyttää aika usein. Sain vaimoni kautta lääkäriystävältämme tiedon, että ahkera liikkumiseni saattaa väsyttää. Olen vähentänyt kuntopyöräilykertojeni pituuden puoleen tuntiin. Olen ajatellut ahkeroida viitenä päivänä viikossa, mutta voihan sitäkin tahtia vielä lieventää. Korvaan osan siitä kävelyllä kunhan säät paranevat ja valo lisääntyy. Teen myös voimisteluharjoituksia ja venyttelen. Kaksikiloiset käsipuntit ovat sen verran keventyneet, että voisin kokeilla painavampia. Meillä on myös yksikiloiset. Jospa harjoittelu sujuu kaksilla yhtäaikaa.

Kokkaaminen, harjoittelu ja blogin kirjoittaminen ovat nyt keskeisiä päiväaskareitani. Olen myös aloitellut kotitalousfinanssien laskelmointia. Päivittäinen aktiivisuusaikani on normaalia lyhyempi. Nukahdan edelleen varsin myöhään. Minun täytyy yrittää varoa liian toimeliaita iltapuuhia, koska ne vaarantavat nukahtamistani. Unilääkkeen käytössäni on tapahtunut käänne huonompaan, sillä joudun käyttämään nyt yhtä nappia. Olin jo päässyt puolikkaan tahtiin. Lääkeavusteinen uni on normaalia huonompaa.

Tunnen kuitenkin edistyväni. Toivottavasti päänuppini toimintakin elpyy. Tunnistan itsessäni orastavaa kasvua uuteen tulevaisuuteen.

Lukemisvaikeudeni jatkuvat. Minun on helpompi lukea ruudulta kuin paperilta. Silmäni väsyvät iltaisin. Kaihia tämän täytyy olla. En tiedä eteneekö se. Tämän vuodenajan pimeys on tuntunut rasittavalta. Onneksi mennään valoa kohti.

Luettelin jokin aika sitten keskeneräisiä lukemisiani. Mahdollista kaihileikkausta joudun odottamaan. Ei kuulemma pidä mennä silmälääkärille tässä vaiheessa. Minun täytyy vain kylmästi saneerata lainakirjakasojani.

Minun on raivattava lähipäiviltä aikaa tekstien valikointiin. Kuten olen kertonut, aion osallistua Kriittisen korkeakoulun Proosan lempeät alkeet -kurssille helmikuussa. Kurssia varten voi toimittaa etukäteen tekstejä. Ne pitää lähettää viimeistään 18. tätä kuuta.

Untuvikko harjoittelee askellusta.