Mieli on maassa. Toivottavasti menee pian ohi. Jospa kirjoittaminen auttaisi.
Lainauksia Saarnaajan kirjan ensimmäisestä luvusta Vanhasta Testamentista:
2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
8 Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.
9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.
13 Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi. 14 Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
Nuo Saarnaajan sanat tuntuvat lohdullisilta. On vaikea ymmärtää, miksi asiat menevät niin kuin menevät.
Minun on syytä olla hyvin kiitollinen toipumiseni ihmeellisestä edistymisestä sekä kaikestä hyvästä ja kauniista, mitä elämässäni on. Ihmisen mielialat vaihtelevat. Tuntemiset eivät ole aina sellaiset kuin mihin olisi aihetta.
Tunnistan, että minulla on joitakin lahjojakin, mutta kokonaisuutena tunnen itseni perusvialliseksi tapaukseksi.
Ehkä tämä masennus on tarkoitettu uskoni vahvistamiseksi. Järkeni on kovin haastanut uskoani. On tuntunut, että mitätön liekki sydämessäni pian sammuu pois.
Juttelin kauan sitten erään, nyt jo edesmenneen, saarnamiehen kanssa. En muista sanoja, mutta asia on tämä. Hän sanoi parannuksen tehneiden ihmisten jatkavan matkaa kahdella eri tavalla. Toiset ovat tuntemisissa, mutta toiset paarustavat jo alussa.
Minun parannuksestani on aikaa. Uskomiseni on ollut kovin paarustamista.
Lohdullista on se, että en voi ajatella, ettei rukoillessani olisi jossakin Taivaan Isä, joka kuulee. Tämän huomaaminen tuntuu hyvältä.
7 kommenttia:
Ei Hyvä Mies jokainen mielialan alavireys/pahoinvoivuus/esteiden alle rusentumisen tunne jne ole merkki MASENNUKSESTA!!!
Turhaan liioittelet!!!
Ja olet vaatimassa elämältä eufoorista, lähteiden pulppuamista ihan tavallisena, tihkusateisenä kaamospäivänä lätäköihin kompastellessasi.
Rauhoitu. Vedä keuhkot täyteen happirikasta ilmaa ja nauti ihan tavallisesta tasapaksusta arjesta "kirkonkylän kioskilla, ääressä haalean kaljan ja laimean kahvin" ... vai miten se viisu nyt menikään.
Kiitos viestistäsi Kaarina. Tämä voi olla lyhytaikaista. Miksikähän tätä pitäisi kutsua?
Sitä voi kutsua normaaliksi tylsäksi arjeksi. Kovien taisteluiden ja voimakkaiden tunnevaihteluiden jälkeen normaali arki on tylsyyttä, alakuloa. Mille alkais? Luovutuskuntoon voi olla hukassa. Kuulostele rauhassa alakuloa. Hyväksy se. Ihmettele sitä että oikeasti nyt on asiat hyvin, mutta ei sitä Jla vaadi että pitää olla tuntemisissa. Kysy itseltäsi mitä haluaisin ja jos ei löydy niin ole vaan. Muista ulkoilla. Uskalla olla tympääntynyt. Halaus täältä! T Rane
Siis luovuus voi olla hukassa . Pahuksen tekstinsyöttö, en huomannut kun on niin pieni tää näyttö. Rane
Minulle tuli mieleeni että voisiko sinun masennus johtua liian nopeasta kortisonin vähentämisestä. Itse olen syönyt pitkään reuman takia samaa lääkettä ja lääkäri on nimenomaan määrännyt että vähennys - aikanaan lopetus tapahtuu pikku hiljaa, jopa puoli tablettia kerrallaan. Siitä voi muuten tulla erilaisia oireita. Toivotaan että sinä pärjäät ja masennus helpottaa pian.
Kiitos vinkistä ja toivotuksesta. Voihan se noinkin olla.
Kiitos Rauni. Sairauden aikaiset tunnevaihtelut eivät olleet minulla kovin voimakkaita. Pelkkä oleminen tuntuu vaikealta. Jakselehan.
Lähetä kommentti