Matemaattisesti yksinkertaistaen meillä jokaisella on huikea määrä esivanhempia. Määrä kaksinkertaistuu joka sukupolvessa, kun sukupuuta kiivetään ylöspäin. 10. esipolvessa on näin laskien 1.024 esivanhempaa ja 20. esipolvessa yli miljoona.
Jos sukupolven kestoksi oletetaan 25 vuotta, 20. esipolvi on elänyt 500 vuotta sitten.
Jos voit todeta jonkun historiallisen 1700-luvulla eläneen henkilön olleen oma esi-isäsi tai -äitisi, voit laskea tuon henkilön osuudeksi omasta perimästäsi 1/1024:n eli noin noin promillen. Jos löydät vastaavan suuruuden 20 sukupolven etäisyydeltä, sinulla on karkeasti miljoonasosa hänen geenejään. Näiden sukulaissuhteiden merkitys on geneettisesti olematon, mutta ilman noitakaan henkilöitä sinua ei olisi olemassa.
Totuus on kuitenkin monimutkaisempi. On helppo todeta, ettei keskiaikana näillä seuduilla ollut lähimainkaan niin paljon ihmisiä, että meille riittäisi kaavan mukainen määrä esivanhempia. Ristiriita selittyy esipolvikadolla.
Merkittävä osa sukupuistamme löytyvistä pariskunnista ovat olleet sukua keskenään. Naapurikylästä löytyvä morsiain tai sulhanen oli kolmas serkku, pikkuserkku tai mahdollisesti serkku. Kun pikkuserkkuvaimon ja -miehen sukupuusta löytyy yksi yhteinen isoisovanhempipariskunta, on kysymys esipolvikadosta.
Tästä ilmiöstä johtuen sukupuusi muinainen merkkihenkilö samoin kuin moni muu voivat olla olla sinulle enemmänkin sukua kuin tuon promillen tai miljoonasosan verran.
Jos innostut rakentamaan täydellistä sukupuuta, et muita harrastuksia tarvitsekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti