Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan suunnilleen sitä, että kaikille pitää taata lähtökohdista riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet luoda pohjaa tulevaisuudelleen. Tämä idea tuntuu rakentuneen lujasti hyvinvointivaltion eetokseen samoin kuin se, että heikoimmista pidetään huolta.
Ihmisen kyvykkyys perustuu perimään ja ympäristön vaikutukseen. Mahdollisuuksien tasa-arvon edistämisellä ymmärtääkseni pyritään tasapainottamaan ympäristön vaikutuksien merkitystä yksilöiden tulevaisuudelle. Saamani erinomaiset syöpähoidotkin ovat tätä. Mahdollisuuksien tasa-arvon lisääntyminen on myös luonut tilaa ilmiölle, jota on alettu kutsua luokkaretkeilyksi.
Markkinatalouden voima perustuu kilpailuun. Sekä ihmiset että yritykset ovat tässä mukana. Progressiivisella verotuksella pyritään tasaamaan kilpailun hedelmiä.
Perimän osalta ei mahdollisuuksien tasa-arvoa juuri yritetäkään toteuttaa. On olemassa tavallaan hiljainen sopimus siitä, että kyvykkäät ovat oikeutettuja saamaan enemmän kuin muut.
Kommunistiseen aatteeseen on sisältynyt ajatus siitä, että kukin tekee työtä kykyjensä mukaa ja saa tarpeittensa mukaan. Me ihmiset emme mitä ilmeisimmin kykene tällaisen idealismin toteuttamiseen. Jos tällaiseen pyrittäisiin, menetettäisiin kilpailun dynaaminen voima. Myöskään talouden tiukka keskusjohtoisuus ei ole osoittautunut tehokkaaksi keinoksi kansakuntien hyvinvoinnin rakentamisessa.
Minä en ole kyvykäs suurien omaisuuksien luomisessa. Luulen, että minulta puuttuu myös jonkilainen vietti siihen. Minusta raha on vain tarvike, sinänsä toki tärkeä.
Jos olisin hyvä organisoimaan kassavirtoja, en luultavasti viihtyisi tällaisten blogipohdintojen parissa. Olen kiitollinen siitä, että on olemassa minua parempia resurssien käytön organisoijia, joiden palveluksessa olen voinut tehdä työtä ja ansaita elatusta. Suon heille paremmat tulot kuin itselleni, vaikka eihän se minusta riipu. Yhteiskunta kokonaisuudessaan on ollut hyvä selkänoja. Yrittäjyyttäkin olen maistanut, mutta siihen olen huomannut olevani väärästä puusta veistetty.
Yleensä ei sanota ääneen, että geeniperimä vaikuttaa merkittävästi ihmisen menestykseen työ- ja yrityselämässä, ainakin materialistisesti ajatellen. Saatua geeniperimää on mahdoton muuttaa. Joku on saattanut saada hyviä ja huonoja kykyjä hankalassa suhteessa. Jokin peritty vaivakin voi rajoittaa toimintamahdollisuuksia.
Myös ympäristön kielteisten vaikutusten poistaminen on osoittautunut haastavaksi hankkeeksi. Kuitenkin siinä on osittain onnistuttu. Nykyään on huomattavasti helpompaa saada omat lahjat käyttöön kuin kauan sitten.
Minun on hankala hyväksyä ajatusta working poor -luokan tarpeellisuudesta. Tällä nimityksellä tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät pysty palkallaan hankkimaan kohtuullista elintasoa ja joutuvat mahdollisesti tekemään montaa työtä yhtäaikaa. Joidenkin osana on syrjäytyä ja tulla riippuvaiseksi tuista.
Yleisessä keskustelussa saatetaan todeta, että tulevaisuudessa "kaikki" tulevat toimimaan yrittäjinä. Usein toistettuna ajatus saattaa muuttua todeksi. Minua se arveluttaa.
Yrittäjänä jokainen joutuisi elämään epävarmuudessa, organisoimaan mikroyrityksen hallintoa ja markkinoimaan jatkuvasti palvelujaan. Jo Adam Smith aikoinaan kirjoitti työnjaon hedelmällisyydestä. Kymmenen nuppineulan tekijää pystyy tuottamaan suhteessa valtavan paljon enemmän tuotteita kuin yksinyrittäjä. Minusta on hyvä, että markkinoijat markkinoivat, organisoijat organisoivat ja muutkin tekevät sitä mitä parhaiten osaavat.
Suomi on tutkitusti huippuhyvä maa. Kehittämistä ei silti pidä lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti