Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Olenko minä eläin?

Silloin tällöin kuulee sanottavan, että ihminen on eläin. En kuitenkaan muista kuulleeni pohdintoja siitä, mitä siitä seuraa, jos ihminen oletetaan eläimeksi muiden eläinten joukossa.

Toki ihmisen fysiologiassa ja varmaan älyllisyydessäkin on samankaltaisuutta eläinten vastaaviin.

Jos ihminen rinnastetaan eläimiin, eivätkö silloin esimerkiksi Ranskan suuren vallankumouksen perinnön kiteyttävät arvot vapaus, veljeys ja tasa-arvo päde myös ihmisten ja eläinten välisiin suhteisiin? Voisimmeko enää syödä eläinten lihaa tai vaikkapa kananmunia? Eikö pedoilla olisi  oikeus syödä ihmisiä kuten me syömme kanaa ja kalkkunaa?

Kultainen sääntö on ehkä maailman tunnetuin eettinen periaate, joka ilmenee eri muodoissa lähes kaikissa uskonnoissa. "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."

Vaikuttaa siltä, että eläinten rinnastaminen ihmisiin tekisi tyhjäksi jotakin hyvin olennaista maailman uskonnoista. Minusta tuntuu siltä, että ihmisen pitäminen eläimenä edellyttää ateismia. Kuitenkin ateistitkin pitävät kiinni eettisistä periaatteista. 

Minä en pidä ihmistä eläimenä, koska olen uskovainen. Ei eläimiäkään silti saa kohdella miten vain. 

Huomaan avanneeni Pandoran lippaan. Ajatus ihmisestä vain eläimenä tuntuu pelottavalta.








Ei kommentteja: