Näin tuoreena eläkeläisenä olen tullut miettineeksi, mikä menneissä tekemisissäni on ollut merkityksellisintä.
Työ on vienyt hyvin suuren osan aikuisuudestani, mikä kuuluu luonnolliseen elämänjärjestykseen. Olin työurani alussa toistakymmentä vuotta liike-elämässä, mikä on hyvin kilpailullinen toimintaympäristö. Onnistuin kouluttautumaan 90-luvun laman pyörteissä opettajan työhön ja siitä tuli lopullinen ammattini. Jatkoin myös opintojani kauppakorkeakoulussa.
En ole mieleltäni liikemies. Tiedostan kuitenkin, että yritysten toiminta on välttämätöntä, jotta ihmiset voivat ansaita leipänsä. Muitakin aloja on, mutta markkinataloutta toimivampaa järjestelmää tavaroiden ja kaupallisten palvelujen tuotannon ja jakelun järjestämiseksi ei ole keksitty.
Työurastani olen pisimpään toiminut kauppaoppilaitoksessa opettamassa markkinointia ja asiakaspalvelua. Olin tyytyväinen, kun sain viimeisinä vuosinani opettaa myös taidetta ja kulttuuria.
Olin ollut bisneksessä ja sitten opettanut sitä. Opettajan työ sopi minulle paremmin ainakin siinä suhteessa, että sain ajatella auttavani nuoria ja aikuisia elämässä eteenpäin. Jälkeenpäin miettien vaikutukseni ei tunnu kovin kummoiselta. Mukana olen kuitenkin ollut.
Elämänkaareni on ollut hyvin perinteinen. Menimme vaimoni kanssa nuorina naimisiin ja saimme viisi lasta. Vaimoni työ on ollut kotona ja minulla kodin ulkopuolella. Jotkut vaiheet ovat olleet rankkoja meille molemmille, mutta niistä on selvitty. Olen surullinen siitä, että olen ollut paljon pois kotoa. Liike-elämä on haastavaa ja siihen kuuluu luontaisesti kovan kilpailun eetos. Olin siinä mukana ja työpäivät olivat usein pitkiä, liian pitkiä.
Monet teistä tietävät, että olen uhrannut aikaa myös kuvataiteen tekemiseen. Olen myös ollut hyvä keksimään muita kiinnostavia lisukepuuhia.
Nyt kun eläkeläisenä arvioin mennyttä aikaa, tärkeimmältä tuntuu se, mitä olen tehnyt perheeni eteen tai oikeastaan se, mitä olemme vaimoni kanssa tehneet lastemme eteen. Tämä siitä huolimatta, että olen ollut poissa oleva isä, kahdessakin mielessä. Elämä kulkuun kuuluu, että uutta tilaisuutta ei yleensä tule. Jos voisin siirtyä ajassa taaksepäin, tekisin taas virheitä, joko samoja tai muita tai sekä että. Meillä on 16 lastenlasta. Heille en voi olla vanhempi, mutta yritän olla edes pikkuisen parempi isoisä kuin isä.
Epäonnistumisistani huolimatta minulla on ollut rikas elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti