Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 27. elokuuta 2021

Miksi järjestelmällisyys ei auta?


Esittelin aiemmin Sampsan blogin, jossa hän antaa monia neuvoja elämänhallintaan. Yhdessä artikkelissa hän antaa kymmenen vinkkiä työajanhallintaan. Sampsa suosittelee esimerkiksi työpöydän pitoa järjestyksessä, työlistoja aikataulutusta, tavoitteita jne. Nämähän ovat peräti hyviä asioita.

Vuosia sitten oli muotia käyttää Time Manageria tai muita vastaavia järjestelmiä, joiden avulla oli tarkoitus aikatauluttaa töitään ja pitää niitä hallinnassa. Minä voin sanoa, että yritin kovasti opetellan käyttämään tällaista apuvälinettä, mutta ei se oikein alkanut sujua. Minulla meni kovasti aikaa noihin kalenteripuuhiin ja totesin olevani huono arvioimaan ajantarvetta eri tehtäville. Ei tämä todista kuitenkaan, että tällaiset järjestelmät olisivat huonoja. Kaksi kollegaani käyttävät sellaisia suvereenin taitavasti. Missä siis vika?

Yksi selitys saattaa olla temperamentti, jota pidetään aika suurelta osalta synnynnäisenä ominaisuutena.  Keltikangas-Järvinen popularisoi ahkerasti psykologian tutkimustuloksia ja viime vuosina erityisesti temperamenttia koskevia. Meillä ihmisillä on erilaisia temperamenttipiirteitä, joista yksi on rytmisyys

Korkearytmiselle ihmiselle on järjestyksenpito luontaisempaa kuin muille. Tästä päättelen, että aikatauluasiatkin sujuvat hyvin. Minä ilmeisesti en kuulu mainittuun ryhmään ainakaan kovin vahvasti. Muistan lukeneeni Keltikangas-Järvisen teksteistä jotakin sellaista, jonka perusteella uskon, että jos yrittää pitää järjestystä vastoin temperamenttiaan, kuluu energiaa. Tämä vastaa omaa kokemustani. Jos energiaa kuluu noihin sinänsä hyödyllisiin puuhiin, sitä jää sitten vähemmän muihin.

Muistan kuulleeni toisen psykologin Kirsti Longan sanoneen jotakin sen suuntaista, että sotkuinen työpöytäkään ei sinänsä ole huono juttu. Ehkä voisi sanoa, että kukin taaplaa tyylillään.

Päivän pieni ilo: Olin palaamassa kävellen työpaikalleni eräästä tapaamisesta. Aikataulu oli pikkuisen tiukka. Sitten sattui tulemaan sopivasti bussi, kun kävelin pysäkin kohdalla. Parin pysäkinvälin kyyti auttoi ja ehdin istua hetken kollegojen kanssa ennen alkavaa oppituntia.

Ei kommentteja: