Eilisen keskusteluohjelman "Me ollaan kaikki sotilaiden lapsia ..." osallistujista Sari Näre on kirjoittanut teoksen "Ruma sota", jossa sodan ilmiöitä tarkastellaan etäältä - ilman sodan läheisyyden tuomaa glorifiointitarvetta. Näin oletan, sillä en ole vielä lukenut teosta. Näre on ollut viime helmikuussa haastateltavana Espoossa Sellon kirjastossa. Löysin tapahtumasta koosteen netistä.
Irja Wendisch oli tänään jo uudestaan mediassa, kun häntä haastateltiin Aamu-TV:ssä. Hän on kirjoittanut mm. saksalaisten sotilaiden lapsista Suomessa ja sotilaiden lapsista.
Tarja Langin evakkokokemuksista näyttää olevan kertomus kirjassa Evakkolapset. Harriet Fagerholm edustaa minun laillani sodan jälkeen syntyneitä, sodan traumoista välillisesti vaikuttuneita sukupolvia.
Sota on nyt varmaan niin kaukana, että sen vaikutuksia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Luonnollisesti aiemmin ovat paljon esillä olleet sotaveteraanit. Sotaorvot ja -lapset sekä evakot ovat saaneet jonkin verran huomiota, mutta varmaan aihetta olisi enempään puhumattakaan kotirintaman äideistä, vanhuksista ja pommituksia pelänneistä lapsista.
Tässä olemme varmaan yhden merkittävän stressin, kiireen ja masennuksen aiheuttajan parissa. Tulee mieleen, voiko elämää leppoistaa vain älyllisesti pohdiskelemalla ja elämää järjestämällä vai onko ainoa pysyvää tulosta tuottava keino porautua asioiden syviin juuriin.
Päivän pieni ilo: Kun palasin töistä, oli kaunis syyspäivä ja aurinko paistoi. Oli mieltä ruokkiva syyssää.
Irja Wendisch oli tänään jo uudestaan mediassa, kun häntä haastateltiin Aamu-TV:ssä. Hän on kirjoittanut mm. saksalaisten sotilaiden lapsista Suomessa ja sotilaiden lapsista.
Tarja Langin evakkokokemuksista näyttää olevan kertomus kirjassa Evakkolapset. Harriet Fagerholm edustaa minun laillani sodan jälkeen syntyneitä, sodan traumoista välillisesti vaikuttuneita sukupolvia.
Sota on nyt varmaan niin kaukana, että sen vaikutuksia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Luonnollisesti aiemmin ovat paljon esillä olleet sotaveteraanit. Sotaorvot ja -lapset sekä evakot ovat saaneet jonkin verran huomiota, mutta varmaan aihetta olisi enempään puhumattakaan kotirintaman äideistä, vanhuksista ja pommituksia pelänneistä lapsista.
Tässä olemme varmaan yhden merkittävän stressin, kiireen ja masennuksen aiheuttajan parissa. Tulee mieleen, voiko elämää leppoistaa vain älyllisesti pohdiskelemalla ja elämää järjestämällä vai onko ainoa pysyvää tulosta tuottava keino porautua asioiden syviin juuriin.
Päivän pieni ilo: Kun palasin töistä, oli kaunis syyspäivä ja aurinko paistoi. Oli mieltä ruokkiva syyssää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti